Kello on 19.09 ja Poika on jälleen koneella. Eikö Pojalla ole muuta elämää... Ei kai.
Poika sai eilen soiton, että pitäisi lähteä käyttämään mummon ja papan
koiraa eläinlääkärissä. Iloisin mielin Poika lähtisi, kun hän niin
kovin pitää isovanhemmistaan. Vaan suru oli Pojalle kauhea, kun hän
tapasi jälleen isoisäänsä. Pojan isoisä sairastaa alzheimerin-tautia,
ja välillä tahtoo isoisällä vähän muisti pätkiä. Poika ahdistui
suuresti vanhuudesta ja sairaudesta. Poika ei tahdo ikinä tulla
vanhaksi ja sairaaksi. Pahin mitä voisi tapahtua Pojalle, olisi joutua
vanhainkotiin. Poika ei taas tiedä mitä ajattelisi. Hän toisaalta ei
voi kieltääkään ahdistumistaan, mutta tuntee syyllisyyttä, kun jotenkin
vierastaa omaa rakasta isoisäänsä. Poika tuntee taas epätoivoa. Miksi
ihmissuhteet ovat niin vaikeita? Ja ne sentään ovat Pojan
sukulaisia...paremminkin : miksi tunteet ovat niin vaikeita? Poika
kärsii yli-inhimillisestä omatunnosta...
Sitten on Neiti.
Poika puhui vähän Neidin kanssa, että katsoisi tänään elokuvia koko yön
ja makoilisi sängyssä silitellen Neidin mahaa. "Se kutittaa."
Se olisi taas niin ihana kuulla Neidin suusta. Poika tahtoisi taas
niitä hetkiä, jolloin Neidin isä soittaa ja pyytää Neitiä kotiin.
Seuraava tunti menee edelleen makoillessa, ja päivitellessä sitä,
kuinka hankala Neidin on lähteä. Poika tuntee tuolloin itsensä
pidetyksi. Ainoa kaunis ja hyvä hetki Pojan elämässä. Neidin isä onkin
se suurin ongelma. Nyt Neiti oli riidellyt tänään isänsä kanssa. Neiti
on jo kohta 19 vuotta, mutta isä taitaa pitää häntä yhä pikkutyttönä.
Ilmeisesti Poika nukkuu tämänkin yön yksin.
Kun kaikki alkaa
menemään Pojalla v**uilleen, niin sitten se tosissaan menee. Poika on
hyvin surullinen. Pojan 13 vuotias koira joudutaan lopettamaan, koska
Hurtalla on kasvain huulessa. Pojan sydäntä särkee suuresti nähdä
Hurtta huuli paisuneena. Hurtta ei voi enää kunnolla syödä eikä juoda,
ja iho on alkanut kuoriutumaan huulesta. Kuola valuu Hurtalla
valtoimenaan huulen toiselta puolelta. Poika tahtoisi, että Hurtta ei
joutuisi kärsimään. Miksi se onkin silti niin vaikeaa Pojalle, saattaa
Hurtta viimeiselle matkalleen? Hurtta toi viime yönä päänsä Pojan
syliin, kun Poika surkutteli Hurtan kohtaloa. Hurtta läähätti pää Pojan
sylissä... Poika tulee itkemään muutaman päivän päästä silmät päästään.
Summary : Neiti ei tule. Poika on surullinen. Hurtta katoaa pian Pojan
elämästä. Poika on surullinen. Pojan tunteet heittelee angstista
epätoivoon. Poika on surullinen. Pojan tila ei ole siis
poikkeuksellinen muihin päiviin verrattuna...
Maija Vilkkumaa - Ainakin puolet
tiistai, 28. kesäkuu 2005
Kommentit