Kello on 19.09 ja Poika on jälleen koneella. Eikö Pojalla ole muuta elämää... Ei kai.

Poika sai eilen soiton, että pitäisi lähteä käyttämään mummon ja papan koiraa eläinlääkärissä. Iloisin mielin Poika lähtisi, kun hän niin kovin pitää isovanhemmistaan. Vaan suru oli Pojalle kauhea, kun hän tapasi jälleen isoisäänsä. Pojan isoisä sairastaa alzheimerin-tautia, ja välillä tahtoo isoisällä vähän muisti pätkiä. Poika ahdistui suuresti vanhuudesta ja sairaudesta. Poika ei tahdo ikinä tulla vanhaksi ja sairaaksi. Pahin mitä voisi tapahtua Pojalle, olisi joutua vanhainkotiin. Poika ei taas tiedä mitä ajattelisi. Hän toisaalta ei voi kieltääkään ahdistumistaan, mutta tuntee syyllisyyttä, kun jotenkin vierastaa omaa rakasta isoisäänsä. Poika tuntee taas epätoivoa. Miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita? Ja ne sentään ovat Pojan sukulaisia...paremminkin : miksi tunteet ovat niin vaikeita? Poika kärsii yli-inhimillisestä omatunnosta...

Sitten on Neiti. Poika puhui vähän Neidin kanssa, että katsoisi tänään elokuvia koko yön ja makoilisi sängyssä silitellen Neidin mahaa. "Se kutittaa." Se olisi taas niin ihana kuulla Neidin suusta. Poika tahtoisi taas niitä hetkiä, jolloin Neidin isä soittaa ja pyytää Neitiä kotiin. Seuraava tunti menee edelleen makoillessa, ja päivitellessä sitä, kuinka hankala Neidin on lähteä. Poika tuntee tuolloin itsensä pidetyksi. Ainoa kaunis ja hyvä hetki Pojan elämässä. Neidin isä onkin se suurin ongelma. Nyt Neiti oli riidellyt tänään isänsä kanssa. Neiti on jo kohta 19 vuotta, mutta isä taitaa pitää häntä yhä pikkutyttönä. Ilmeisesti Poika nukkuu tämänkin yön yksin.

Kun kaikki alkaa menemään Pojalla v**uilleen, niin sitten se tosissaan menee. Poika on hyvin surullinen. Pojan 13 vuotias koira joudutaan lopettamaan, koska Hurtalla on kasvain huulessa. Pojan sydäntä särkee suuresti nähdä Hurtta huuli paisuneena. Hurtta ei voi enää kunnolla syödä eikä juoda, ja iho on alkanut kuoriutumaan huulesta. Kuola valuu Hurtalla valtoimenaan huulen toiselta puolelta. Poika tahtoisi, että Hurtta ei joutuisi kärsimään. Miksi se onkin silti niin vaikeaa Pojalle, saattaa Hurtta viimeiselle matkalleen? Hurtta toi viime yönä päänsä Pojan syliin, kun Poika surkutteli Hurtan kohtaloa. Hurtta läähätti pää Pojan sylissä... Poika tulee itkemään muutaman päivän päästä silmät päästään.

Summary : Neiti ei tule. Poika on surullinen. Hurtta katoaa pian Pojan elämästä. Poika on surullinen. Pojan tunteet heittelee angstista epätoivoon. Poika on surullinen. Pojan tila ei ole siis poikkeuksellinen muihin päiviin verrattuna...

Maija Vilkkumaa - Ainakin puolet