00.17 ...helvetti. Hymyilen ja epäilen ettei se ole normaalia hymyä.
Krapulakin on, niin ei kait se voi olla normaalia hymyäkään. Huh huh...
Saapas nähdä miten tässä käy.
Jaa niin enpä ole hetkeen kirjoittanut. Täytyy kait vetää jonkinlainen
Karpomainen tilanneraportti. Eilen päätimme Jetton kanssa pitää
elokuvaillan. Sen piti olla ensin raitis, mutta mutta...no niin. Kyllä
te tiedätte. Katsoimme Sin Cityn ja From Hellin. On ne rok. Todella
rok. Elokuvat katsottuamme emme sitten jaksaneet enää istuskella täällä
vaan lähdimme kiertämään. Oluet reppuun, kohti tuntematonta ja sen yli.
Hah. Yli todellakin. Muutamia illan "kohokohtia" mainitakseni olivat
mm. säärikarvojen vertailu, Eppu Normaalin kovaääninen hoilottaminen,
nurmikolla pyöriminen ja sammuminen kesken puhumisen. Olemme me
säälittäviä.
Jotkin osat illasta ovat peittyneet hienoiseen pimeän verhoon ja loput
osat taas ovat pelkkää mustaa, mutta laskuhumalassa melkein jo selvänä,
löysin itseni kävelemässä käsikädessä Tytön kanssa. Ui, ihQ-Söpöä.
Meillä oli vakavaa puhetta, johon tosin emme saaneet vastausta, mutta
kysymys jäi ilmaan. Tyttö otti aiheen esille ja me keskustelimme.
Mukavaa vaikkei lopullista vastausta saanutkaan. Vedin omat päätökseni
asiasta, kun Tyttö otti asian puheeksi ja lopulta kävelimme
kainalokkain Tytön kotiin. Kait tuo jotain merkitsee? Ei kait se
turhaan ottaisi asiaa esille ja sitten veisi minua kotiinsa ellei se
haluaisi jotain. Kuten huomaatte minun super-looginen-rationalisuuteni
nostaa taas päätään... Voi paska.
No mutta oli kyllä taas aika helvatan hauskaa. Yhdessä vaiheessa
viikolla oli vähän huononpi päivä ja jouduin taistelemaan vastaan,
etten tulisi tänne tuhertamaan itku-angst-postausta. Onnistuin siinä ja
nyt se on historiaa. Se siis oli sellainen "onpa yksinäinen olo"
-surutus. Nyt ei ole enää yksinäinen olo. Hymyilen vaikka minua sattuu
päähän. Hymyilin koko matkan kotiin Tytön luota tänään päivällä, vaikka
päänsärky oli silloin kahta kauheampi. Se halaus ja pusu siinä
eteisessä. Tytöllä hame ja joku toppi päällä. Hiukset tuoksuu kai
jollekin omenalle. Alan irrottamaan otetta, mutta Tyttö värähtää ja
tiukentaa omaansa. Silitän tukkaa ja poskea. "Sori mutta pakko mennä
vaikka tahtoisin jäädä." Viimeinen pusu ja hiljaa sanottu moi.
Taidan tietää, olen kokenut tämän hymyn pari kertaa aiemminkin. Saapas todellakin nähdä miten tässä käy.
Gary Jules - Mad World
maanantai, 31. lokakuu 2005
Kommentit