00.17 ...helvetti. Hymyilen ja epäilen ettei se ole normaalia hymyä. Krapulakin on, niin ei kait se voi olla normaalia hymyäkään. Huh huh... Saapas nähdä miten tässä käy.

Jaa niin enpä ole hetkeen kirjoittanut. Täytyy kait vetää jonkinlainen Karpomainen tilanneraportti. Eilen päätimme Jetton kanssa pitää elokuvaillan. Sen piti olla ensin raitis, mutta mutta...no niin. Kyllä te tiedätte. Katsoimme Sin Cityn ja From Hellin. On ne rok. Todella rok. Elokuvat katsottuamme emme sitten jaksaneet enää istuskella täällä vaan lähdimme kiertämään. Oluet reppuun, kohti tuntematonta ja sen yli. Hah. Yli todellakin. Muutamia illan "kohokohtia" mainitakseni olivat mm. säärikarvojen vertailu, Eppu Normaalin kovaääninen hoilottaminen, nurmikolla pyöriminen ja sammuminen kesken puhumisen. Olemme me säälittäviä.

Jotkin osat illasta ovat peittyneet hienoiseen pimeän verhoon ja loput osat taas ovat pelkkää mustaa, mutta laskuhumalassa melkein jo selvänä, löysin itseni kävelemässä käsikädessä Tytön kanssa. Ui, ihQ-Söpöä. Meillä oli vakavaa puhetta, johon tosin emme saaneet vastausta, mutta kysymys jäi ilmaan. Tyttö otti aiheen esille ja me keskustelimme. Mukavaa vaikkei lopullista vastausta saanutkaan. Vedin omat päätökseni asiasta, kun Tyttö otti asian puheeksi ja lopulta kävelimme kainalokkain Tytön kotiin. Kait tuo jotain merkitsee? Ei kait se turhaan ottaisi asiaa esille ja sitten veisi minua kotiinsa ellei se haluaisi jotain. Kuten huomaatte minun super-looginen-rationalisuuteni nostaa taas päätään... Voi paska.

No mutta oli kyllä taas aika helvatan hauskaa. Yhdessä vaiheessa viikolla oli vähän huononpi päivä ja jouduin taistelemaan vastaan, etten tulisi tänne tuhertamaan itku-angst-postausta. Onnistuin siinä ja nyt se on historiaa. Se siis oli sellainen "onpa yksinäinen olo" -surutus. Nyt ei ole enää yksinäinen olo. Hymyilen vaikka minua sattuu päähän. Hymyilin koko matkan kotiin Tytön luota tänään päivällä, vaikka päänsärky oli silloin kahta kauheampi. Se halaus ja pusu siinä eteisessä. Tytöllä hame ja joku toppi päällä. Hiukset tuoksuu kai jollekin omenalle. Alan irrottamaan otetta, mutta Tyttö värähtää ja tiukentaa omaansa. Silitän tukkaa ja poskea. "Sori mutta pakko mennä vaikka tahtoisin jäädä." Viimeinen pusu ja hiljaa sanottu moi.

Taidan tietää, olen kokenut tämän hymyn pari kertaa aiemminkin. Saapas todellakin nähdä miten tässä käy.

Gary Jules - Mad World