20.30 Hmmmh... Kaikkea sitä.

Toissapäivänä tapasin jälleen Tyttöä. Minut oli pyydetty kaverin pileisiin, siis sen kaverin jonka kautta Tyttöön ensimmäistä kertaa tutustuin. Pieni selvennys :
 
"Pileet = Istutaan iltaa hyvässä seurassa, kuunnellaan musiikkia ja yleensä nautitaan vähän jotain alkoholia."

Ei siis mitään kalsarihumalan tapaista. En osannut odottaa yhtään, kun Tyttö sitten loppuillasta asteli taloon sisälle. Hetkeen en osannut oikein suhtautua asiaan. Mutta asiat rullaantuivat eteenpäin omalla painollaan ja pian puhetta riitti taas normaaliin tapaan. Porukka alkoi kuitenkin siitä hiljakseltaan vähenemään, ja lopulta vain minä, pippaloiden järjestäjä ja Tyttö olimme jäljellä. Tästä alkaa minun "huippu-mahtava-loogisuuteni" nostaa päätään, ja en tiedä yhtään mikä on totta ja mikä vain minun kuvitelmaa. Tyttö näytti hyvin väsyneeltä ja haukotteli, kun istuskelimme sohvalla ja höpisimme niitä näitä. Paljoa enempää hän ei minusta olisi voinut näyttää siltä, että hänen teki mieli lähteä pois. Miksei hän sitten lähtenyt?

Sitten meidän pää-insinööri alkaa väsymään ja ajattelen että kait sitä on mentävä ja päästettävä hänet nukkumaan. Siinä sitten alan tekemään lähtöä ja Tyttö ilmoittaa, että hän lähtee samalla oven avauksella. Johon pää-insinööri toteaa, että hän tulee vielä ulos tupakalle. Siinä hän vetää kespen naamaansa ja jutustelemme vielä hetken ulkona. Sitten tulee hiljainen hetki, kukaan ei tee mitään. "Ömh, no minä tästä lähden pysäkille päin." Ja alan kävelemään pois. Tyttö kävelee perääni ja pää-insinööri myös, sanoen "Minä saatan teidät vielä tuohon risteykseen." Sitten siinä risteyksessä, jossa minä lähden pysäkille ja Tyttö lähtee toiseen suuntaan kävelemään kotiinsa,  me pysähdyimme... Hetken me siinä kolmestaan seisottiin ja jotenkin tuntui kiusalliselta. Olin ajatellut että kun minua ei nyt vielä väsytä, niin kysyn jos Tyttö lähtisi kanssani ottamaan taiteilija-illan part kaksi. Mutta kun tiedän, että pää-insinööri himoitsee Tyttöä, mutta ei ole sitä koskaan uskaltanut tunnustaa Tytölle, en tiennyt mitä tehdä. Vaikken pää-insinööriä niin hyvin tunnekaan, että minua suuremmin haittaisi mitä hän minusta ajattelee, olisi se ollut silti jotenkin törkeää pyytää Tyttöä meille jatkoille, kun hänestä tykkäävä pää-insinööri seisoo vieressä. Tyttö näytti empivän myös. Mutta mistä syystä? Olisiko hän halunnut samaa, vai eikö hän vain halunnut lähteä ensimmäisenä? Mutta sen tiedän, ettei pää-insinööri liikkunut mihinkään. Miksi hän ei lähtenyt? Pelkäsikö että Tyttö pitäisikin minusta eikä hänestä? Vahti etten minä vain veisi häntä mukanani. Tuijotti vain meitä. Ärsytti. Jouduin siis toivottamaan hyvät yöt ja lähtemään pois. En voinut niellä ritarillisuuttani...ärsytti.

Linjurissa yksin istuessani kaivoin kännykän esille. En tiedä miksi, mutta tekstasin Tytölle. Se meni näin :

Poika : "Jatkot olisi ollet vielä ihan kivat, kun ei tämä yksin juominen oikein nappaa. Mutta ehkä sitten meidän `Taiteilija Ilta osa 2.´ jää myöhemmäksi :) Hyvät yöt."

Tyttö : "Heh. Niin mäkin vähän ajattelin. Siis että olis voinut olla ihan kiva pitää jonkin sortin jatkot, mutta jäi toiseen kertaan. Öitä. :)"

Poika : "Eli tinttaa siis yksin... Harmi."

(Tässä välissä meni pitkä tauko ennenkuin vastaus tuli. Luulin että Tyttö oli jo mennyt nukkumaan ja enkä oikeastaan ollut koskaan odottanutkaan vastausta tuohon viestiin.)

Tyttö : "Onhan se yksin ryypiskely usein vähän...vähemmän inspiroivaa? Kuitenkin. Pitää katsoa jos vaikka jossain lähitulevaisuudessa kehittäis jotain?"

Poika : "Täytyy tunnustaa että puhuminen sinun kanssa on yleensä hyvin kiinnostavaa. Odotan mielenkiinnolla toista Taiteilija-Iltaa. Ehkäpä hyvinkin... :)"

Tyttö : "Mäkin saan paljon irti sellaisista keskusteluista, niinkuin esim. viimeks. Niitä on hauska käydä sellaisen kanssa, joka tajuaa asioista."

Poika : "Oliko tuo kehu? Ihan tässä punastuu :) Toivottavasti saamme vielä jotain samankaltaista aikaiseksi lähiaikoina. Pidetään yhteyttä. Nyt päästän sut tosissaan nukkumaan. Yöt."

Tyttö : " Heh. Sehän on vain hyvä. Ollaan yhteyksissä. Öitä."

Jokainen saa vetää tuosta omat johtopäätöksensä. Minä olen tehnyt niin liian usein. Aion edelleen mennä samalla linjalla mikä päti ensimmäisenä taiteilija-iltanakin. "En minä nyt mitään vakavaa tahtoisi. Tahtoisin vain herätä aamulla jonkun vierestä." Se että joku nukkuu kainalossa ja tuntee itse läheisyyttä, se on vain niin addiktoivaa. Puhumattakaan miten kauniilta ihmiset näyttävät nukkuessaan. En nyt kuitenkaan aio alkaa avautua enempää aivan noin yksityisestä asiasta...tosin aika paljon olen tänään jo avautunutkin. Kirjoitanko minä tänne liian yksityisistä asioista? Väliäkö hällä. Ehkä se tekee vain hyvää minulle...se tekee hyvää minulle.

Eels - My Beloved Monster