20.30 Hmmmh... Kaikkea sitä.
Toissapäivänä tapasin jälleen Tyttöä. Minut oli pyydetty kaverin
pileisiin, siis sen kaverin jonka kautta Tyttöön ensimmäistä kertaa
tutustuin. Pieni selvennys :
"Pileet = Istutaan iltaa hyvässä seurassa, kuunnellaan musiikkia ja yleensä nautitaan vähän jotain alkoholia."
Ei siis mitään kalsarihumalan tapaista. En osannut odottaa yhtään, kun
Tyttö sitten loppuillasta asteli taloon sisälle. Hetkeen en osannut
oikein suhtautua asiaan. Mutta asiat rullaantuivat eteenpäin omalla
painollaan ja pian puhetta riitti taas normaaliin tapaan. Porukka alkoi
kuitenkin siitä hiljakseltaan vähenemään, ja lopulta vain minä,
pippaloiden järjestäjä ja Tyttö olimme jäljellä. Tästä alkaa minun
"huippu-mahtava-loogisuuteni" nostaa päätään, ja en tiedä yhtään mikä
on totta ja mikä vain minun kuvitelmaa. Tyttö näytti hyvin väsyneeltä
ja haukotteli, kun istuskelimme sohvalla ja höpisimme niitä näitä.
Paljoa enempää hän ei minusta olisi voinut näyttää siltä, että hänen
teki mieli lähteä pois. Miksei hän sitten lähtenyt?
Sitten meidän pää-insinööri alkaa väsymään ja ajattelen että kait sitä
on mentävä ja päästettävä hänet nukkumaan. Siinä sitten alan tekemään
lähtöä ja Tyttö ilmoittaa, että hän lähtee samalla oven avauksella.
Johon pää-insinööri toteaa, että hän tulee vielä ulos tupakalle. Siinä
hän vetää kespen naamaansa ja jutustelemme vielä hetken ulkona. Sitten
tulee hiljainen hetki, kukaan ei tee mitään. "Ömh, no minä tästä lähden
pysäkille päin." Ja alan kävelemään pois. Tyttö kävelee perääni ja
pää-insinööri myös, sanoen "Minä saatan teidät vielä tuohon
risteykseen." Sitten siinä risteyksessä, jossa minä lähden pysäkille ja
Tyttö lähtee toiseen suuntaan kävelemään kotiinsa, me
pysähdyimme... Hetken me siinä kolmestaan seisottiin ja jotenkin tuntui
kiusalliselta. Olin ajatellut että kun minua ei nyt vielä väsytä, niin
kysyn jos Tyttö lähtisi kanssani ottamaan taiteilija-illan part kaksi.
Mutta kun tiedän, että pää-insinööri himoitsee Tyttöä, mutta ei ole
sitä koskaan uskaltanut tunnustaa Tytölle, en tiennyt mitä tehdä.
Vaikken pää-insinööriä niin hyvin tunnekaan, että minua suuremmin
haittaisi mitä hän minusta ajattelee, olisi se ollut silti jotenkin
törkeää pyytää Tyttöä meille jatkoille, kun hänestä tykkäävä
pää-insinööri seisoo vieressä. Tyttö näytti empivän myös. Mutta mistä
syystä? Olisiko hän halunnut samaa, vai eikö hän vain halunnut lähteä
ensimmäisenä? Mutta sen tiedän, ettei pää-insinööri liikkunut
mihinkään. Miksi hän ei lähtenyt? Pelkäsikö että Tyttö pitäisikin
minusta eikä hänestä? Vahti etten minä vain veisi häntä mukanani.
Tuijotti vain meitä. Ärsytti. Jouduin siis toivottamaan hyvät yöt ja
lähtemään pois. En voinut niellä ritarillisuuttani...ärsytti.
Linjurissa yksin istuessani kaivoin kännykän esille. En tiedä miksi, mutta tekstasin Tytölle. Se meni näin :
Poika : "Jatkot olisi ollet vielä ihan kivat, kun ei tämä yksin
juominen oikein nappaa. Mutta ehkä sitten meidän `Taiteilija Ilta osa
2.´ jää myöhemmäksi :) Hyvät yöt."
Tyttö : "Heh. Niin mäkin vähän ajattelin. Siis että olis voinut olla
ihan kiva pitää jonkin sortin jatkot, mutta jäi toiseen kertaan. Öitä.
:)"
Poika : "Eli tinttaa siis yksin... Harmi."
(Tässä välissä meni pitkä tauko ennenkuin vastaus tuli. Luulin että
Tyttö oli jo mennyt nukkumaan ja enkä oikeastaan ollut koskaan
odottanutkaan vastausta tuohon viestiin.)
Tyttö : "Onhan se yksin ryypiskely usein vähän...vähemmän inspiroivaa?
Kuitenkin. Pitää katsoa jos vaikka jossain lähitulevaisuudessa
kehittäis jotain?"
Poika : "Täytyy tunnustaa että puhuminen sinun kanssa on yleensä hyvin
kiinnostavaa. Odotan mielenkiinnolla toista Taiteilija-Iltaa. Ehkäpä
hyvinkin... :)"
Tyttö : "Mäkin saan paljon irti sellaisista keskusteluista, niinkuin
esim. viimeks. Niitä on hauska käydä sellaisen kanssa, joka tajuaa
asioista."
Poika : "Oliko tuo kehu? Ihan tässä punastuu :) Toivottavasti saamme
vielä jotain samankaltaista aikaiseksi lähiaikoina. Pidetään yhteyttä.
Nyt päästän sut tosissaan nukkumaan. Yöt."
Tyttö : " Heh. Sehän on vain hyvä. Ollaan yhteyksissä. Öitä."
Jokainen saa vetää tuosta omat johtopäätöksensä. Minä olen tehnyt niin
liian usein. Aion edelleen mennä samalla linjalla mikä päti
ensimmäisenä taiteilija-iltanakin. "En minä nyt mitään vakavaa
tahtoisi. Tahtoisin vain herätä aamulla jonkun vierestä." Se että joku
nukkuu kainalossa ja tuntee itse läheisyyttä, se on vain niin
addiktoivaa. Puhumattakaan miten kauniilta ihmiset näyttävät
nukkuessaan. En nyt kuitenkaan aio alkaa avautua enempää aivan noin
yksityisestä asiasta...tosin aika paljon olen tänään jo avautunutkin.
Kirjoitanko minä tänne liian yksityisistä asioista? Väliäkö hällä. Ehkä
se tekee vain hyvää minulle...se tekee hyvää minulle.
Eels - My Beloved Monster
maanantai, 3. lokakuu 2005
Kommentit