18.21... Tyhmä tyhmä tyhmä.

Eilen pyörähdin Tytön luokse. Tapasin niiden isän kun kävelin talon läpi. Ei mitään suurempia tunteita. Siinä sitten hetki istuskeltiin ja sitten Tytön äiti puskee huoneeseen. "Enhän minä huomannut että täällä oli muitakin." Ja sitten esittäydyttiin myös äitille. Huomasi että Tyttöä hävetti. Hymyilytti. Ehkä sellainen pieni kiusaantuneisuus oli ilmassa... ehkä pieni.

Piti tulla kotiin yöksi nukkumaan, kun olin nukkunut koko sunnuntain krapulaa pois ja tiesin etten saisi unta. Pidin tyttöä varmaan neljään asti hereillä, kun pyörin sängyssä enkä saanut unta ja tänään heräsin kahdentoista maissa Tyttö kainalossa. Oikein samuraitason mielenhallintaa. Tytön äiti oli tullut kotiin ruokatunnille ja minä sitten söin aamupalaa äidin kanssa. Aika... hmm, vakavaa?

Tyttö joutui sitten lähtemään lääkäriin päivällä ja huomasi että se hermostutti sitä. Kun saatoin Tyttöä, se oikein tärisi. Saatoin sen siihen lääkärin ovelle ja kysyin että pärjääkö se. "Kyllä kait." Ja mitä minä teen? Lähden kauppaan. Mitä vittua ajattelin! Totta helvetissä minun olisi pitänyt mennä messiin. Rauhoittamaan sitä ainakin siihen odotushuoneeseen. Mutta minä väläytän ja häviän siitä sitten kauppaan. Voi viiiiit....huoh. Kaupassa se sitten iski. "Olenko idiootti vai muuten vain päästäni vammainen." Tekstiviesti Tytölle ja kysyn että pärjääkö se tosissaan, että voin tulla sinne odottamaan sitä lääkärinaikaa sen kanssa. Mitään vastausta ei kuulu. Tunnen itseni mulkuksi. Myöhemmin kun olen jo kotona ja Tyttö pääsee lääkäristä hän soittaa. "Ihan kiva että tarjouduit tulemaan. Mua pelottikin se aika paljon." Tunnen itseni enemmän mulkuksi... Taidan vajota maan alle.

The Sopranos - Woke Up This Morning