18.21... Tyhmä tyhmä tyhmä.
Eilen pyörähdin Tytön luokse.
Tapasin niiden isän kun kävelin talon läpi. Ei mitään suurempia
tunteita. Siinä sitten hetki istuskeltiin ja sitten Tytön äiti puskee
huoneeseen. "Enhän minä huomannut että täällä oli muitakin." Ja sitten
esittäydyttiin myös äitille. Huomasi että Tyttöä hävetti. Hymyilytti.
Ehkä sellainen pieni kiusaantuneisuus oli ilmassa... ehkä pieni.
Piti tulla kotiin yöksi nukkumaan, kun olin nukkunut koko sunnuntain
krapulaa pois ja tiesin etten saisi unta. Pidin tyttöä varmaan neljään
asti hereillä, kun pyörin sängyssä enkä saanut unta ja tänään heräsin
kahdentoista maissa Tyttö kainalossa. Oikein samuraitason
mielenhallintaa. Tytön äiti oli tullut kotiin ruokatunnille ja minä
sitten söin aamupalaa äidin kanssa. Aika... hmm, vakavaa?
Tyttö joutui sitten lähtemään lääkäriin päivällä ja huomasi että se
hermostutti sitä. Kun saatoin Tyttöä, se oikein tärisi. Saatoin sen
siihen lääkärin ovelle ja kysyin että pärjääkö se. "Kyllä kait." Ja
mitä minä teen? Lähden kauppaan. Mitä vittua ajattelin! Totta
helvetissä minun olisi pitänyt mennä messiin. Rauhoittamaan sitä
ainakin siihen odotushuoneeseen. Mutta minä väläytän ja häviän siitä
sitten kauppaan. Voi viiiiit....huoh. Kaupassa se sitten iski. "Olenko
idiootti vai muuten vain päästäni vammainen." Tekstiviesti Tytölle ja
kysyn että pärjääkö se tosissaan, että voin tulla sinne odottamaan sitä
lääkärinaikaa sen kanssa. Mitään vastausta ei kuulu. Tunnen itseni
mulkuksi. Myöhemmin kun olen jo kotona ja Tyttö pääsee lääkäristä hän
soittaa. "Ihan kiva että tarjouduit tulemaan. Mua pelottikin se aika
paljon." Tunnen itseni enemmän mulkuksi... Taidan vajota maan alle.
The Sopranos - Woke Up This Morning
tiistai, 22. marraskuu 2005
Kommentit