11.59 On tullut taas synkisteltyä joulun alla. En kyllä tarkkaan tiedä
miksi... tai no tiedän oikeastaan, mutta siihen on ollut monta syytä.
Pari kiloa kinkkua ja muutama litra kotikaljaa on tehnyt tehtävänsä.
Nyt on raukea ja aika hyvä fiilis. Totesin siis että olen hieman
harhautunut raiteiltani. Kaikkea tuollaista omituista synkistelyä ja
turhaa höpinää. Ehkä nyt täytyy palata juurilleen ja puhua suhteista,
koska se oli se pääsyy miksi minä alunperin tätä aloitin
kirjoittamaankin. Seuraavaksi sänkypuhetta...pervot.
Sänkypuhetta
: Tuntuu että minä olen aina se, joka nukkuu siellä pienellä
nurkkauksella siellä seinää vasten. Yleensä se on vielä niin, että
naisekas vetäisee sellaisen kauhean valtias-äksän siihen, että minkäs
teet kuin valitat hiljaa ja tyrkit sitä toiseen suuntaan. Tosin nyt ei
voi valittaa, kun Tytön kanssa me molemmat nukutaan siellä pienessä
nurkassa ja suurin osa sängystä on ihan tyhjää. Kehtaako sitä tyrkkiä
pois siitä, kun se siinä suloisena tuhisee kippuralla aivan kylkeen
painautuneena. Niin ja sitten toinen. Yleensä minä olen se, joka nukkuu
sillä pienellä peiton kulmalla, kun toinen on vetäissyt jonkun pirun
vyötiäiskierähdyksen ja kerännyt peiton kolmelle kerrokselle itsensä
ympärille. Ja jestas, yrittäkääpä saada tuota peittoa takaisin
sellaiselta naisekaalta jolla on tapana potkia unissaan. Mustelmia
varmaan vieläkin reisissä. Minä olen sitten kai jonkin sorttinen
passiivinen nukkuessani. Muutamia kertoja yössä tulee herättyä sen
takia, että peitto on jossain tai huomaa, että tilaa on noin
kolmetoista senttiä seinän ja naisekaan välissä. Silti sitä vain
jotenkin tahtoo aina nukkua Tytön vieressä. Vahtimassa toisen unta, jos
ei itse saa nukuttua.
Juuri tuossa kotiuduin Tytön luota.
Aika haikealla mielellä. Puhuttiin vakavia, aika suloista oli. Sydän
jätti iskun väliin, kun huomasin Tytön pitävän sormessaan sormusta,
jonka olin unohtanut sinne viime kerralla. En tiedä miksi tuo kosketti
niin. Hmmmh. Iho ja vaatteet tuoksuvat vieläkin Tytölle. Tajuaa että
tuli varmaan taas hetki löllyttyä lähekäin. Koko eilinen ilta, ja koko
tämä aamu. Hups. Hieman venähti taas. Mikään maailmassa ei vain voita
sitä tunnetta, kun makoilee sängyllä ja toinen tulee kainaloon kerälle
kehräämään ja höpisemään tunteistaan. Silittää hiuksia ja kiertää käsi
toisen ympärille. Niin kliseistä kuin se onkin, niin aika olisi saanut
pysähtyä. Päivät valuu eteenpäin ja muutto/intti lähestyy. Haikeaa...
Don Huonot - Lentohiekkaa
keskiviikko, 28. joulukuu 2005
Kommentit