11.59 On tullut taas synkisteltyä joulun alla. En kyllä tarkkaan tiedä miksi... tai no tiedän oikeastaan, mutta siihen on ollut monta syytä. Pari kiloa kinkkua ja muutama litra kotikaljaa on tehnyt tehtävänsä. Nyt on raukea ja aika hyvä fiilis. Totesin siis että olen hieman harhautunut raiteiltani. Kaikkea tuollaista omituista synkistelyä ja turhaa höpinää. Ehkä nyt täytyy palata juurilleen ja puhua suhteista, koska se oli se pääsyy miksi minä alunperin tätä aloitin kirjoittamaankin. Seuraavaksi sänkypuhetta...pervot.

Sänkypuhetta : Tuntuu että minä olen aina se, joka nukkuu siellä pienellä nurkkauksella siellä seinää vasten. Yleensä se on vielä niin, että naisekas vetäisee sellaisen kauhean valtias-äksän siihen, että minkäs teet kuin valitat hiljaa ja tyrkit sitä toiseen suuntaan. Tosin nyt ei voi valittaa, kun Tytön kanssa me molemmat nukutaan siellä pienessä nurkassa ja suurin osa sängystä on ihan tyhjää. Kehtaako sitä tyrkkiä pois siitä, kun se siinä suloisena tuhisee kippuralla aivan kylkeen painautuneena. Niin ja sitten toinen. Yleensä minä olen se, joka nukkuu sillä pienellä peiton kulmalla, kun toinen on vetäissyt jonkun pirun vyötiäiskierähdyksen ja kerännyt peiton kolmelle kerrokselle itsensä ympärille. Ja jestas, yrittäkääpä saada tuota peittoa takaisin sellaiselta naisekaalta jolla on tapana potkia unissaan. Mustelmia varmaan vieläkin reisissä. Minä olen sitten kai jonkin sorttinen passiivinen nukkuessani. Muutamia kertoja yössä tulee herättyä sen takia, että peitto on jossain tai huomaa, että tilaa on noin kolmetoista senttiä seinän ja naisekaan välissä. Silti sitä vain jotenkin tahtoo aina nukkua Tytön vieressä. Vahtimassa toisen unta, jos ei itse saa nukuttua.

Juuri tuossa kotiuduin Tytön luota. Aika haikealla mielellä. Puhuttiin vakavia, aika suloista oli. Sydän jätti iskun väliin, kun huomasin Tytön pitävän sormessaan sormusta, jonka olin unohtanut sinne viime kerralla. En tiedä miksi tuo kosketti niin. Hmmmh. Iho ja vaatteet tuoksuvat vieläkin Tytölle. Tajuaa että tuli varmaan taas hetki löllyttyä lähekäin. Koko eilinen ilta, ja koko tämä aamu. Hups. Hieman venähti taas. Mikään maailmassa ei vain voita sitä tunnetta, kun makoilee sängyllä ja toinen tulee kainaloon kerälle kehräämään ja höpisemään tunteistaan. Silittää hiuksia ja kiertää käsi toisen ympärille. Niin kliseistä kuin se onkin, niin aika olisi saanut pysähtyä. Päivät valuu eteenpäin ja muutto/intti lähestyy. Haikeaa...

Don Huonot - Lentohiekkaa