04.44... Ihmisten aikaan taas kirjoitan.
Intti muuten loppui. Eipä sitä vielä oikein osaa kuvitellakaan
oikeasti. Kai sitä joskus sitten tajuaa. Maanantaina sitten kun ei enää
tarvitsekkaan kävellä kasarmin portista sisään.
(Ihan noin varoituksena että juuri sinä, lopeta lukeminen tähän.
Tulossa on nimittäin inttijuttuja ja toisella lukukerralla selvisi
miten pervoja ne oikeasti ovatkaan. Että minusta säilyy vielä jossain
määrin siveellinen kuva, kenenkään ei pitäisi lukea näitä. Tosin eihän
ne minun sanomiani ole. Mitä vain on intissä kuullut. Nyt paljastetaan
miten intin slogan "Se mikä on homoeroottista siviilissä. On hyvää
ryhmähenkeä armeijassa." käy toteen.)
Inttijuttuja :
Eräänä metsäisenä hetkenä nuudeleita keitellessä sain kuulla miten eräs
inttiläinen oli vuoden vongannut naisekkaaltaan perseseksiä ja viimein
nainen oli suostunut siihen sanoen : "Sinä ensin." Ei siinä kuulemma
ollut mikään muu auttanut kuin tunkea dildo omaan hanuriin ja nauttia
sen jälkeen olosta.
Yhtenä raikkaan kirpeänä aamuna sain viereisestä tuvasta kuulla sanat :
"Hei äijät. Kattokaa tänne. Ei vittu mikä aamuseisokki. Kattokaa nyt."
Parhaat perustelut humalassa vietetyn iltavapaan jälkeen kuuluivat näin
: "Ei se homoksi tee jos kerran läpällä toiselta suihin ottaa."
Naisiakin piti tietysti arvostella. Yleisin arvosteluasteikko oli : "Kyllä minä tuon edessä runkkaisin."
Kerran lähivartiossa eräs noheva taistelija ajatteli avautua : "Minä
olen humanisti, pasifisti ja homo." Eipä hän tainnut enää sen jälkeen
saada muita kanssaan lähivartioon.
Ja jestas oikeasti vietin tuolla puolivuotta elämästäni. Joku hullu
varmaan sanoo että tulee inttiä ikävä. Ei muuten tule. Paska paikka. Ei
voisi vähempää kiinnostaa enää. Oikeasti. Naisia, vapautta, elämää ja
identiteettiä. Täytyy varmaan alkaa järjetön tilanteen korjaus. Partaa
en aja pitkään aikaan, kuten en hiuksiakaan. Sänky voi jäädä muutamat
kerrat pettaamatta ja suksiin en varmaan koske enää ikinä. Baariin
voisi mennä katsastamaan miten kaverit ja tuttavat voivat. Jos vaikka
tapaisi jonkun söpön rokkitytön. Ehkä tästä pikkuhiljaa alkaa taas
elämä voittamaan.
Otan osaa niiden puolesta jotka maanantaina joutuvat sinne helvettiin
lähtemään. Paskan hommat valitsitte. Olisitte menneet sivariin.
Pääsisitte vähemmällä.
Hah ja sinä likainen joka oikeasti luit tänne asti vaikka käskin
toisin. Häpeä. Vaikka kyllähän minä tiedän että kaikki lukivat tänne
asti. No heitä nyt sitten jotain kommenttia. Saa piristää minun
nollausviikonlopun krapulaa.
Staind - Everything Changes
sunnuntai, 9. heinäkuu 2006
Kommentit