11.10 Aika juoksee. Tuntuu että vetelee satasen aitojen ennätystä.

Event 1 : Tyttö

Perjantai. Hieman kuumeinen kaverini törssähti ovesta sisään. "Mo." Eihän siinä. Minulla muutakaan tekemistä ollut suunnitteilla. Puhumista. Pelaamista. Normipäivä. Kunnes. Sattumanvarainen törmääminen Tyttöön. Pyyteli mukaan baariin. Hitto että näytti haluttavalta. Yritin tuijottaa puita, lehtiä, lintuja. Helvetti. Älä tuijota persettä, älä tuijota persettä... onpa hyvä perse. Helvetti!

Joitain satunnaisia sanoja. En muista mitä. Sitten Tyttö virittää kahdeksan kilon hienosäätölekalla otsaan. "Joo exän kanssa ollaan täällä. Siis eihän me yhdessä enää olla." Ensimmäinen ajatus oli : "Sanoiko se tuon tarkoituksella?" Hiljaa nyökkäilin ja yritin näyttää surulliselta ja myötätuntoiselta. Hän ei ainakaan näyttänyt surulliselta. Hän ei ole kyllä koskaan kauheasti näyttänytkään tunteitaan, muuten kuin erittäin turvallisessa asemassa. Nyt ei ollut sellainen. Liikaa ihmisiä. Liikaa tuomitsijoita. Tai sitten hän oli vain jo sinut asian kanssa. Se oli vain ilmoitus. "Me ei olla enää yhdessä." Ok. Eihän siinä tarvitse olla mitään takana. Ei suuria tunteita. Eikä todellakaan mitään vihjailua minulle. Ei mitään olen-siis-vapaa-ja-katson-sua-silmiin-merkitsevästi-kun-sanon-sen. Mutta hitto. Minkä minä voin että siitä tuli selkeästi sellainen fiilis. No ehkä se olin vain minä. Vai tarvitaanko tuollaisen tunteen luomiseen kaksi? En tiedä.

Myöhemmin sitten laitoin vielä viestiä. "Joo lupaiduin toisaalle niin jäi baari tänään väliin..." Ja niin eteenpäin. Hetken mietin laitoinko tuon tarkoituksella. Laitoinko sen vain että hän vastaisi haluavansa tavata vielä minut. Että hän ilmoittaisi oliko se katse tosiaan merkinnyt jotain vai kuvittelinko vain. Mutta luulen ettei asia ollut näin. Laitoin viestiä koska se oli minusta velvollisuus. Ilmoittaa jokin syy miksen ilmestynytkään baariin. Se oli vain ihmissuhteiden yhteydenpidollinen kommunikaatiokeino. Vain ilmoitus, ei muuta.... kai.

Event 2 : Baari

Lauantai. Piti olla aluksi vain kuskina ajelulla. "Tänään kaupungilla pippalot. Lähde messiin?" Ja tsup, pullo auki. Tosin sakkia oli aivan järkyttävä määrä liikkeellä. Minnekään ei tuntunut mahtuvan ilman tunnin jonotusta. Alkoholi jäikin sitten toissijaiseksi asiaksi (ihan hyvä, ei nykyisin jaksa ryypätä, turhaa hommaa), ja pöydälle otettiin tapaus : random-rocktytöt. No okei, ei ne ihan randoja ollut, kaverin tuttuja, mutta minulle melkein sama asia. Kaksi alfa-urosta minun lisäkseni ja kaksi rocktyttöä. Molemmat tytöt tulevat minun puolelle pöytää, pari kaveria jäävät sinne keskenään toiselle puolelle. Halauksia, pusuja, kehuja. Hitto että meinasi nousta kusta päähän. Siinä vaiheessa kun toinen typsy tarraa toisesta sisäreidestä kiinni ja toinen toisesta, ja sen jälkeen nuolevat huuliaan edessäni, olin valmista kauraa. Uuulala, beibit, meille vai teille? Murphy iskee puun takaa kuin sitä vähiten odottaa. Järkkäri tulee pöytään ja sanoo kaverille kauniiseen äänensävyyn että "Ulos! Meet kotias nukkuu. Sinä siinä. Heitä kaveris kotiinsa ja tule sitten takaisin." osoittaen minua sormella. Tytöt jäivät vielä sinne baariin raahatessani kännistä perässäni. Olin valmis pahoinpitelemään jokaisen joka sanoo minulle jotain. Kaksi naista, "varma" tilanne ja tämä jätkä menee sammumaan siihen baarin pöytään. Ei vitt...

Event 3 : Äiti

Sunnuntai. Ei edes paha darra. Herääminen kyseisen kaverin äidin luota sohvalta. "Mitäs hylkyä?" Ulko-ovi sulkeutuu ja kyseinen naishenkilö kävelee olohuoneeseen sanomalehti kainalossa ja vain pieni yöpaita päällään. Ulkona taisi puhaltaa kylmähkö tuuli... oh christ. Tuijotetaan kattoa. "Huomenta." Hän tuijottaa minua hetken ja hymyilee. "Huomenta. Haluatko aamupalaa?" "Ei kiitti, meikällä menee aina se pari tuntia heräämisestä ennenkuin pystyy syömään mitään." "Jaa, mun tekee kyllä aina aamulla paljon mieli." ... Tuijotan kattoa ja lausun pienen rukouksen. Nainen istuu pöytään teekuppi käsissään. Jalat alleen ristiin. Edelleen siinä hyvin, hyvin pienessä yöpaidassa. Tuijota sitä helvetin kattoa! Silmät kiinni. "Tule nyt juomaan teetä." Syvään henkeä. Ja pöytään istumaan. Pidä keskustelua yllä. Jostain erittäin harmittomista asioista. "Jaa liputtavat tänään." Paskinta smalltalkkia ikinä. Taisin polttaa kielenä hörppiessäni teetä. Ja karkuun ennenkuin murrun. "Taidan tästä lähteä." "Joko nyt?" "Joo kyllä se on vissiin pakko." Kengät jalkaan ja eteisestä huudettu "moi". Ulko-ovi kiinni. Muutama hengenveto. Hyvinhän se päivä lähti liikkeelle.

Hieno viikonloppu.



Gary Jules - Mad World