21.55 Piparia ja piirakkaa.



Ohos, pientä krapulaa kärsiessä vaatekaapista löytyi aarre. Minun "tyttöpaitani". Ei siis mikään pinkki barbipaita, vaan se jättimäisen kokoinen aivan normaali college-paita, joka annetaan typsylle yhteisen pileyön jälkeen kun hänellä ei täällä ole muutakaan päälle pantavaa. Minun itsenikin päälle tämä on jo suhteellisen teltta, kun suosin vielä noita hieman pienikokoisempia naisia (Golden Seal of Approval), niin hehän hukkuvat täysin tähän paitaan... ja hitto vie se on seksikkään näköistä. Jokaisella miehellähän tälläinen pitäisi ehdottomasti olla. Mikä voisi olla parempaa kuin aamulla katsella naisen hipsuttelevan ympäri kämppää pelkästään tässä paidassa. Juuri ja juuri tarpeeksi suuri että se peittää strategiset alueet, mutta loppuu aivan tuohon lanteiden alapuolelle paljastaen pitkät sääret. Vielä jos typsyllä on tapa kävellä hieman päkiöillään, korostaen jalkoja vielä hieman lisää. Christ. Olen myyty. Hmm, ja miten niin muka taas joku fetishi?

Hmm, mitähän muuta. Olisi eräs typsy, ihana, hurmaava, sulavakäytöksinen, oikeastaan kaikkea mitä voisi toivoa ja olemme suhteellisen hyviä kavereita. Nyt tulee se kohta missä voi vetää henkeä äkillisesti keuhkoihin hämmästyksen vallassa; minä haluaisin olla vain kaveri sen kanssa *GASP*, mutta pelkään että hän haluaa jotain muuta *GAAAAASP*. Niin ja minä en tietenkään tunne mitään sellaista häntä kohtaan. Huoh. Olisi kiva käydä hänen kanssa aina välillä baarissa parilla. Olemme kuitenkin suht samanlaiset persoonat ja juttua riittäisi varmasti kuten ennenkin. Muutenkin kiireinen aikataulu vain valitettavasti antaa (teko)syyn olla menemättä. Kai jos oikein haluaisin niin saisin runnottua kalenteriin jonnekin väliin yhden yhteisen baari-illan, mutta hitto vie. En voi olla ajattelematta sitä tilannetta jos hän päättääkin avautua minulle. Se olisi vaikeaa ja ahdistavaa ja luultavasti meidän välinen suhde ei siitä koskaan toipuisi. Toisaalta ei se tälläisenäkään kovin kummoinen ole kun minä... no, en nyt välttele, mutta... no, pysyn etäisenä hänestä.

Pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja painua sinne baariin tai leffaan tai kahville tai shoppailemaan alusvaatteita tai minne sitten ikinä mennäänkään. Enhän minä hitto vie tiedä mitä hän oikeasti ajattelee. Ehkä meistä tulee parhaat kaverit vaikkei yhteistä säveltä löydetäkään. Tai sitten ihastun häneen tulisesti kunhan vain uskallan lähentyä vielä enemmän. Tai sitten hän ei tunnekaan mitään minua kohta ja minä olen vain vaikeasti tunnevammainen... pistäisin ehkä rahani likoon tuon viimeisimmän vaihtoehdon puolesta. Nojaa. Eniten minua oikeasti asiassa häiritsee miten löysästi otan tämän. On niin helppoa unohtaa tälläinen asia ja työntää se sivuun mielestä kun se ei varsinaisesti koske itseä. Voisin kuvitella että jos itse olisin ihastunut johonkin naiseen, ja hän vain haluaisi olla kaveri ja välttelisi minua, niin olisihan se aika tuskaa. Ja kaiken tämän tietäen silti pystyn ottamaan asian näin löysästi. Hah, aika paska jätkä.

En muuten ole koskaan tajunnut miksi takertuminen on niin kauhea kirosana parisuhteessa. Olenkohan puhunut tästä jo aiemminkin, enpäs muista. No taas mennään silti. Saatana, jos minä oikeasti löydän sen oman ihku hanipalleron jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni, niin totta kai minä tosiaan haluan viettää sen kanssa loppuelämäni. Vakavassa parisuhteessa minulle siitä naisesta tulee kuitenkin myös aina se paras kaveri. En tietysti pistä pahakseni joskus pelkkiä miesten iltoja, mutta jotenkin en osaa vaatia niitä. Mihin minä sellaisia tarvitsisin. Jos toinen on niin ihana ja syvältä rakastaa toista, niin miksi hänestä haluaisi eroon? En ymmärrä. Takertuminen, minusta se on enemmänkin rakastamista. Antautumista kokonaan toiselle. Kai joku yliromanttinen kuva ihmissuhteista minulle muodostunut, mutta ei voi mitään. Tiedän erään pariskunnan joka neljän vuoden suhteen aikana, on ollut toisistaan kokonaan erossa kaksi päivää. Minusta hieno suoritus. Toivottavasti minäkin joskus pystyn tuollaiseen.

Höh, tulipas vähän yksinäisyys angst-postaus. Krapula. Alkaa aina hitosti tekemään mieli...piirakkaa. Karjalanpiirakat taitavatkin olla jo valmiit. Wuhuu! Ilta-ahmimista.



In Flames - Metaphor (Parhautta tämä piisi <3)