20.36 Minun pitäisi varmaan vihata itseäni.


Argh, mikä ihmisiä oikein vaivaa. Katsovatko he itseään koskaan oikeasti kriittisesti? Muistatko oikeasti koska viimeiksi vaihdoit tyyliä? Vaatetyyliä, hiustyyliä tai vaikkapa ihan vain kokeilit seisoa ryhdikkäämmin? Kokeilit hymyillä vastaantulijalle. Jokainen ihminen on kuitenkin jollain tavalla kaunis. Niin miksi vitussa se pitää peittää tyhmyyden ja piittamattomuuden alle. Kristus oikeasti. Joo, jokaisella on oma tyylinsä, ymmärrän sen kyllä. Mutta vaikka se oma tyyli olisikin erikoinen tai poikkeava niin ei kai sen pakolla tarvitse mauton olla? Olkaa edes pikkasen kriittisiä välillä itsellenne. Älkää liikaa ettette omaa itsetuntoanne murskaa, mutta edes vähän. Kiitos. Ja tehkää asialle jotain. Leikkaa kalju tai kasvata pitkä tukka. Osta uusi takki tai kokeile olla kommandona kotona. Hymyile ja ole iloinen muille ihmisille.

Avautuminen. Kiukutti. Ärsyttää miten välillä ihmiset ovat sokeita omille teoilleen ja tavoilleen. Enkä nyt tarkoita vaan ulkonäköä. Vaan kaikkia tapoja tai yleensäkin muiden huomioon ottamista. Irkissä tämä nousee potenssiin tuhat. Kun esimerkiksi keskustellaan musiikista, muutama asiaan perehtynyt ihminen puhunut jo pitkään innostuneena asiasta. Niin totta helvetissä se joku jurottaja sieltä nurkasta nousee sanomaan "No ihan paskaa musiikkia." tai "No kyllähän te mun maun tiedätte." No kiitos vitusti. Melkein kuule kiinnosti tietää ettet pidä siitä. Oliko pakko sanoa? Etkö voinut elää sen kanssa että jotkut oikeasti pitävät siitä. Piti tulla pilaamaan hyvä keskustelu lapsenomaisesti innostuneiden ihmisten kesken. Ajatelkaa oikeasti helvetti mitä teette. Ok, välillä tulee möläyteltyä tietysti itsekin tyhmyyksiä, en minä sitä kiellä. Mutta ei herran jumala kävele nyt jo sinne ladon taakse, jos joka tilanteessa on pakko tulla tuomaan esille se oma negatiivinen mielipiteesi. Ajattele oikeasti kriittisesti niitä omia tekoja. Kyllähän minä ymmärrän että jos itsetunto ei riitä ajatteluun "minä pidän tästä ja en välitä mitä muut siitä ajattelevat" niin pitää yrittää promota sitä omaa makuaan muillekin ja latistaa muita vääriä mielipiteitä. Ehkä minäkin sitten alan tekemään niin.

Oho, angst. Sen piti jo loppua mutta näköjään jatkuikin vielä kappaleen verran. No nyt se loppuu. Siirrytään iloisempiin aiheisiin.

Tuntuu että kaikki friikit pakkautuvat ulos aina samana päivänä. Tuossa about viikko sitten kun kävelin kaupungilta kämpille, vastaan tuli kolme tapausta. Kolme omituista tapausta.

Tapaus 1. Sliipattu pultsari.

Vastaan kävelee siististi pukuun, kauluspaitaan ja krakaan pukeutunut pörssihai musta salkku kädessään. Nuori hyväkuntoinen komea mies. Kohteliaasti kadulla kysyy minulta "Anteeksi olisiko sinulla muutamaa kaksieuroista?" Ensimmäinen ajatus on että hän haluaa rikkoa setelin kolikoiksi. Johonkin parkkimittariin tai vastaavaan. "Mmm, sori ei taida olla kuin kortti." Hän tuijottaa minua hetken. "Joo katso kun pitäisi pullo viiniä saada. Minulla on katsos alkoholiongelma." Hetken aikaa tuijotan miestä epäuskoinen virne kasvoilla. Onko tämä hitto joku piilokamera. "ööö... joo sori ei kyllä nyt ole yhtään kolikoita." "Minulla on katsos aika vaikea ja hurja elämä. Kolhuja olen saanut monenmoisia." Mumisen jotain pahoitteluja ja liukenen takavasemmalle. Mies jatkaa matkaansa seuraavan vastaantulijan luo ja kysyy samat asiat. Hullu.

Tapaus 2. Laulava parkkipirkko.

Parkkipirkko kävelee edelläni parkkipaikan lävitse. Ja löytää uhrinsa. Yhdestä autosta puuttuu parkkikiekko. Vanhahko naisihminen alkaa kirjoittamaan sakkolappua. Hymyillen alan mielessäni hyräilemään "Sakkoja, sakkoja, suuria sakkoja..." Mutta en muista miten se jatkuu. Ohi kävellessäni nainen hyräilee "Sakkoja, sakkoja, ilolla annamme, kaikille jaamme." Tuijotanmme hetken toisiamme ja jatkamme hyräilyä toistemme ohi kävellessämme. Hullu.

Tapaus 3. Minä.

Kävelen järven rantaa. Ihmettelen miksi ankkoja on noussut näin ylös rannalle noin suurina laumoina. Siihen pienelle nurmikentälle kaakattamaan. Vähän aikaa tuijotan niitä kävellessäni. Kunnes jostain joku alkukantainen vaisto saa minut läpyttämään käsiäni ja huutamaan että "Kwaak, kwaak" ja syöksymään kohti ankkoja. Nanosekunnin liian myöhään tajusin että sorsat olivat nousseet siihen ylös, koska japanilaiset turistit olivat syöttäneet niitä pullanmuruilla. Siinä sitten seisoin keskellä kaakattavia ankkoja kun turistit räpsivät minusta kuvia ja nauravat. Hullu.




Uih ja olin koulun tutor-koulutuksessa. Oltiin seurakunnan leirikeskuksessa. Leikittiin ja pelattiin. Ei hitto enpä heti muista milloin olisi ollut yhtä hauskaa aivan uppo-outojen ihmisten kanssa. Aluksi vähän jännitti ja epäilytti että mitähän tästäkin seuraa. Mutta jösses miten avointa ja ihanaa porukkaa siellä oli. Nyt jo on risteily ja pikkujoulut vireillä. Plus oli muuten muutama aika suht hotti emäntä. Lankean kyllä nuihin itseni vastakohtiin aika pahasti. Tummat hiukset, siro pieni kroppa, pieni pystynenä ja korkeat posket. Pyöreät tasaiset kasvot ja otsa. Joo kyllä otsa. Ihme fetishi. Oli myös ruskeat silmät! Vissiin ainoa asia josta pidän ja jonka myös itse omistan. Tosin aivan toinen nainen makoili sängyssäni aamuun asti... mutta no jaa. Makoilipa ainakin joku. (Olipas kauheasti sanottu.)

Tuleepas minusta nyt taas sovelias kuva mutta ai kun siellä oli eräs toinenkin ihku typsy. Itseasiassa pari maatalouden opiskelija. Yleensä olen hakeutunut sellaisten vähän rokahtavien ja oman yleensä aika vahvankin asenteen omistavien naisten seuraan. Niin awww että ihastuin ihan täysin näiden parin tytön asenteeseen. Iloinen, elämänmyönteinen. Ehkä jopa hieman naiivi. Kun osa liikuskeli siellä stringit farkkujen alta paistaen täydessä bilemeikissä, niin nämä aivan itseensä luottaen liikuskelivat t-paidassa ja verkkareissa. Kuin juuri suihkusta tulleen freeshinä. Damn, hitto minä haluan kiltin tytön. Juuri sellaisen maatilalla hevosia hoitavan, jonka posket alkavat söpösti punoittaa pakkasella, kun istuskelellaan ulkona illalla katsomassa tähtiä pellon kulmalla. Pikkaisen omalaatuinen ja hullu, mutta niin sympaattisella ja söpöllä tavalla ettei sitä voi olla rakastamatta. Iiih. Hitto. No katsotaan sitten siellä risteilyllä tai pikkujouluissa.


Kuvittelenkohan _taas_ liikoja itsestäni?


Joutuu ehkä ajattelemaan vähän kriittisesti itsestään.




Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Elinkautinen