02.01 Naiset...


Jestas, blogi. Mikä tämä tälläinen olikaan.

Viime kerrasta on enemmän aikaa kuin pystyn muistamaan, mutta nyt jostain syystä koin tarvetta tulla taas kirjoittamaan. Mistäpä muusta asia johtuisi kuin naisista. Mistäpä muusta todellakaan.

Aika pitkään tässä onkin tullut löntysteltyä eteenpäin ihan omilla voimin. Näihin päiviin on mahtunut jos jonkinmoista iltaa ja aamua, mutta ei ehkä mitään sellaista mitä en olisi voinut omilla pienillä miehen aivoillani selvittää. Tietysti kaverit, tuttavat ja kuningas alkoholi on ollut osallisena tässä psykologisessa ejakulaatiossa ilman kirjoittamisen parantavaa tenhoa, mutta kai sitä on tunnustettava että taas on kirjoitettava jotain. Pitkään siinä menikin ennenkuin tarve tuli taas. Hattua täytyy nostaa että tämä on vielä hengissä, eikä vuodatus ole poistanut tätä kurjaa pientä nurkkausta vielä maan päältä ja verkon kartoilta.

Asiaan siis turhia höpisemättä, sitä kaikki kuitenkin vaativat ja tahtovat. Nainen, tarkemmin sanottuna eräs varattu valioyksilö, on tunnustanut minulle palavan himonsa. Aivan oikein, varattu. Olen edennyt ilmeisesti uros-skaalalla jo niin korkealle, että jopa varatut naiset ovat valmiit hylkäämään parisuhteensa ja heittäytymään syliini ilman pelkoa. Huomatkaa monikko, vaikkei vasta ole kuin yksi tapaus, niin normaalilla egoistisella miessika ajattelulla tietysti kuvittelen ettei tämä tule olemaan viimeinen tapaus. Mutta olen aivan kujalla tämän tapauksen kanssa. Hän on entinen luokkakaverini koulusta, jonka kanssa on tullut vietettyä ihan kivaa aikaa mm. baarissa ja vapaa-ajalla. Ja nyt hän aivan yks-kaks töksäyttää että haluaa seksiä, koska ei tunne olevansa haluttu omassa suhteessaan. Kuinka pitkälle tyhmyyden syvään ja pimeään toivomuskaivoon ihminen on valmis sukeltamaan jonkin niinkin typerän ja hetkellisen asian takia kuin lihallinen nautinto. Ilmeisesti aika helvetin pitkälle ja syvälle. Vaikka vesi olisikin lämmintä niin pohja tulee aina joskus vastaan. Ja se on muuten kivinen... ja helvetin kova.

Tunnustan etten ole aivan puhdas pulmunen tässä itsekään. Muutamia kertoja baarissa yhdessä ollessamme flirtti on lentänyt tanssilattian yli vähintään ensimmäisessä luokassa concordella, mutta se ei ole koskaan mennyt sitä pidemmälle. Pelkkää flirttiä, mutta minun jos kenen pitäisi tietää miten vaarallista se joskus on. Nyt ainakin tiedän. Voin vain toivoa ettei tämä kyseinen viaton neito lähde tekemään mitään typerää, luullen näkevänsä ja tietävänsä kaiken niiden pilvilinnojen torneista jotka on rakentanut juuri minun selkäni varjoon. Vaikka olisi kuinka massiivinen ja kaunis pilvilinna, se tulee kuitenkin aina olemaan vain kevyttä pilviharsoa. Sen tornissa ei voi viipyä kuin unelmat ja toiveet; se tulee siivilöitymään sormien välistä pienestäkin tuulenpuuskasta vaikka kuinka yrittäisi pidellä kiinni.

Tunnen vain aika järkyttävää vastuuta ja kauhua siitä mitä olen tehnyt. Jos nyt tämä viaton neito ottaakin eron nykyisestä suhteestaan vain sen takia että kuvittelee minun olevan hänen prinssinsä valkoisessa haarniskassaan; minähän siitä tavallaan olen vastuussa. Itkien ilmestyy ovelle koira kainalossaan ja minä sanon - "Sori, se oli vain leikkiä. En minä oikeasti rakasta sinua. Vain viatonta flirttiä." Ja suljen oven. Tuskin se olisi enää hänelle mitään viatonta. Kaukana leikistä. Ja minä tulisin vihaamaan itseäni sen vuoksi. Mutta mitä voin. Sanoin hänelle että pohtii nyt tarkkaan omaa suhdettaan ja sitä kuinka paljon siihen on jo panostanut ja miten kaiken sen voi menettään yhdellä harkitsemattomalla teolla tai sanalla. Että kuinka minä en nyt halua mitään vakituista suhdetta. Tuokin on vale. Minulla ei olisi mitään vastaan seurustelua kivan naisen kanssa, mutta ei näin. Ei todellakaan näin. En halua suhdetta joka on rakennettu jonkun toisen kustannuksella, pienelle häilyvälle himolle. Sinkkumiehenä minulla ei olisi mitään satunnaista seksiä vastaan, mutta varattu nainen ei tulisi koskaan menemään omantuntoni läpi. Olen liian kiltti. Vaikka kuinka kärjistän mielessäni kuinka suhde on jo menetetty jos naisen pitää alkaa etsimään seksiä suhteen ulkopuolelta, en silti kykene nousemaan (heh heh) tuollaiseen, olisin pettäjä osaltani ja tiedän miten se sattuu.

Tämä olisi ehkä mennytkin vielä läpi päässäni ilman kirjoittamista tänne, mutta kun toinen ihana nainen sattui samaan aikaan hyppäämään karuselliin kesken parhaimman sirkusmusiikin kompin, pieni pääni ei kyennyt prosessoimaan kaikkia niitä ajatuksia jotka karusellissa pyörivät.

Perjantaina eksyin jotain kautta tuijottamaan elävää musiikkia kulttuuritapahtuman pyörteisiin. Tunnustan että muutaman tiukan ja usean pitkän jälkeen päässä humisi suuren mehiläisparven verran ja juuri sen verran etten ihan tarkkaan muista mitä itse keikalla tapahtui. Pimeiden välkähdysten kadottua muistan kuitenkin istuvani kaverini ja kahden naisen kanssa lähimmässä hevibaarissa. Keskustelu on parhaillaan menossa kiihkeänä meidän kahden välillä tulevista Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Siis hetkinen. Olen kauniin naisen kanssa baarissa, aivan naamat ja me keskustelemme politiikasta. Oikeasti innostuneena, oikeasti mielenkiintoisena. Hätkähdän ja katson tarkemmin kyseista puhekumppaniani. Siro, pienikokoinen, silmälasipäinen, hyvin rok. Juuri kaikkea mistä pidän.

Ajattelin mukavan fiiliksen olevan molemminpuolista sillä minut ja kaverini kutsutaan näiden kahden tytön kämpille jatkoille. Kävelymatka kämpille meni keskustellessa mm. mainostaulujen teippaamisesta. Ennen tuota iltaa en ollut kuulutkaan moisesta, mutta nyt kuuntelin asiasta oikein mielelläni ja kiinnostuneena. Oikeasti helvetti. Mainostaulujen teippaaminen? Tässä vaiheessa ikävän tuttu aavistus alkoi hiipiä pitkin selkärankaa. Ihanien impien kämpille päästyämme istuimme sängyssä, kuuntelimme musiikkia ja puhuimme. Puhuimme. Puhuimme. Kaverini ja hänen kanssaan enemmän aikaa viettänyt nainen alkoivat hiljalleen nukahdella. Ei ihme sillä kello lähenteli aamukahdeksaa. Ilmoille heitettiin ehdotus vetäytymisestä sänkyyn nukkumaan. Pieni mieleni heitti kuperkeikkaa. Lusikkaa! Lusikkaa kauniin naisen kanssa, jonka kanssa koko ilta on synkannut kivasti.

"Joo meikä menee tohon kadun toiselle puolelle kaverin luokse nukkuun niin teillä on enemmän tilaa tässä sängyssä."

...anteeksi mitä vittua? Ilmeisesti minä olin sitten ainoa jonka mielestä oli kiva jutella kaikesta mahdollisesta aamukahdeksaan. Ilmeisesti minä olin meistä se osapuoli jolla oli ainoastaan kivaa. Kuinka katkeraksi yksi ihminen voi kolmessa sekunnissa tulla? Hyvin katkeraksi, kokemus opetti. Kaveri nukahti sylikkäin oman naisensa kanssa ja minä vetäydyin nurkkaan yksin pois heidän tieltään. Opinpahan taas jotain. Miten paljon saamattomuus voi vituttaa. Vaikka kyse olisi luultavasti ollut vain yhdessä nukkumisesta, niin voi herran jumala että vitutti olla yksin se yö. Ei sillä, olen joskus itse toiminut suhteellisen samoin tavoin (Mulla oli aina hyvä syy!), mutta opinpahan ainakin oman kantapään kautta tämänkin. Eniten pelottaa että nyt vähän kuin jäi kutkuttamaan tämä nainen. Meidän intressit napsahteli niin kivasti yhteen ja olin jo varma "kaadosta", niin tämäpä otti ja kylmästi käveli pois. Hah, melkein voisin sanoa että ihastuin häneen. Katsotaan, miten homma etenee. Raportoin jatkossa jos tapahtuu jotain mainittavaa... Luultavimmin sillä en voi olla ottamatta yhteyttä.



Huh, tulipas tosiaan kirjoitettua. Enimmäkseen melko tajunnanvirtaa, josta en edes pitkästä aikaa jaksa tarkistaa kirjoitusvirheitä. Kellokin niin paljon, huomenna pitäisi mennä kouluun. Voisin melkein taas pitkästä aikaa alkaa nauttimaan kirjoittamisesta. Aika huolestuttavalta vaikuttaa, kun tälläinenkin avautuminen tulla tupsahti ilmoille sormien päistä ihan huomaamatta. Mutta katsellaan.



Ally Kerr - The Sore Feet Song

-