06.16 Nahkasohva on oikeastaan aika ikävän tuntuinen paljasta ihoa vasten... ja oikeastaan jopa vaatteidenkin läpi.

 

 

Se pieni tuhina on aika valloittavaa. Maata pää tyynyllä ja katsella miten kasvot hitaasti liikkuvat henkäysten mukana. Irronnut silmäripsi taistelemasta tilasta poskella hiuskiehkuran kanssa. Ehkä se voisi olla myös hieman friikkiä. Pelottavaa? Kyttääminen nimittäin. Perverssi! Silti toisen unen seuraaminen tuo jotenkin mieleen käsikkäin kävelyn tai halaamisen. Voi tehdä oikeastaan kenen kanssa tahansa, mutta oikean henkilön kanssa siinä on jotain maagista. Vaikka unikyttäyksessä ei ole edes välttämättä fyysistä kosketusta. Onhan se tietysti vielä voimakkaampi kokemus jos kädet ovat yhdessä sormet ristissä. Mutta ei se välttämättä tarvitse edes sitä. En tiedä mistä se kertoo että voi saada kontaktin ihmiseen koskematta häntä. Tai tiedänhän minä...

 

Enpä ole piiiiitkään aikaan tuntenut tälläistä ikävää ihmistä kohtaan. Parempi puoliskoni on ollut poissa nyt 6 päivää, aivan liikaa. Puhumattakaan että miessukupuoli (varmasti naisetkin!) alkaa tarvitsemaan jo tässä vaiheessa vähän lämpimää kosketusta, tuntuu ottavan jo aika koville henkiselläkin puolella. Ja vielä pitäisi kestää ainakin 5 päivää. Melkein tekisi mieli katsoa pornoa. Taidan säästellä. Mies, niin heikko olento. Joka päivä kännykkään ropsahtavat tekstiviestit söpösti virnistävine hymiöineenkään eivät juuri auta tilannetta. Tosin en voisi elää ilman niitä. Välillä tekee kyllä hyvää hieman itsetutkiskella. Laittaa musiikkia soimaan kuulokkeista, laskeutua harmoniseen asentoon sänkyyn ja sulkea silmät. Käsi levitettynä sivulle. Tuntea kuinka ketään ei ole toisella puolella sänkyä. Tunnin makoilun jälkeen on ajatuksissa pyörinyt vähintään sen verran tavaraa että sillä voisi 7 aasialaista zen-mestaria päästä nirvanaan ja vähän päälle. Ei tälläistä tule tehtyä jos on normaalissa olotilassa. Vaatii jonkin emotionaalisen rykäyksen. Kaipaus taitaa olla niistä kaikkein heikoinpia. Mutta toisaalta nyt pystyy vielä ajattelemaan järkevästi, vihan puuskassa tuskin pääsisi mihinkään lopputulokseen vaikka kuinka pohtisi. Tosin en pääse mihinkään lopputulokseen nytkään, sillä eihän tässä ole mitään lopputulosta. Ei missään.

 

PLÄÄÄÄÄHH!!! Ikävä. Väsyttää. Tulee ihan mieleen ne helvetin livejournalin "miltä musta nyt tuntuu" - kuvakkeet. Vituttaakin vielä.

 

 

Explosions in the Sky - Your Hand In Mine

-