Vietin juuri yli viikon hermolomalla vanhempieni luona. Ja taisin samalla saada jonkun yksikolmasosaiänkriisin.

Vaikein on nyt ohi. Kerroin vanhemmilleni että olemme eroamassa ja samalla pyysin lupaa tulla hetkeksi kotiin. Asumaan äidin hellään huomaan ja miettimään vähän mitä haluankaan seuraavaksi tehdä elämälläni. Mutsi tiesi sen, heti kun aloitin vähänkään että "Me ollaan eroamassa..." niin äippä vastasi, "minä arvelinkin vähän, mutta halusin että kerrot itse kun olet valmis". Ihana äitini. Sen jälkeen mentiin faijan kanssa takapihalle vähän testaamaan uutta halkomakonetta ja faija läpsäisi olkapäälle sanoen miten elämä voittaa taas kun sille antaa vähän aikaa. Sitten juotiin parit oluet. Minulla on maailman parhaat vanhemmat enkä voi koskaan osoittaa tarpeeksi kiitollisuutta heitä kohtaan mitä he ansaitsevat.

Nyt sitten palattu vielä muutamaksi viikoksi vanhaan kämppäämme. Olo on suhteellisen vapaa. Elän tässä muutaman viikon aivan kuin olisin miespuolisen kämppäkaverini kanssa ja sitten häippään menemään ja jatkamaan elämääni. Mietin että onko se vain jonkinlaista patoamista ja tunteiden kieltämistä, mutten ainakaan tähän asti saavutetulla itsetutkiskelulla ole löytänyt viitteitä siitä. Olen suhteellisen vapaa ja aurinkoinen ilma ulkona saa minut täyteen kevätfiilistä. Aurinkolasit on kaivettu esille talvijemmasta ja vasta hankittu yksikolmasosaiänkriisiin sopiva nahkatakki on helvetin paljon ryhtiä parantava vekotin. Satunnaiset uudet kontaktit naisiin ovat myös ilmestyneet takaisin elämään. Vanhan kaverityttöni kanssa käytiin viikko sitten pubissa istumassa ja kerroin hänelle kaiken. Me joskus saatettiin mahdollisesti harrastaa seksiäkin kammottavassa humalassa josta kumpikaan ei oikein muista mitään... joten hän tietää about kaiken mahdollisen minusta. Avauduin hänelle tilanteestani ja hän avautui minulle paineistaan mennessään kesällä naimisiin. Istuttiin pubin nahkasohvilla nurkkapöydässä pelaamassa lautapelejä ja yritin opettaa sille biljardia. Mahtava nainen. Harmi ettei meillä ole koskaan ollut romanttisia tunteita toisiamme kohtaan. Toisaalta tällainenkin kaverisuhde taitaa olla kuitenkin aika hemmetin harvinainen joten kai tästäkin pitää olla erittäin tyytyväinen. Ja kyllä olenkin.

Muutenkin olen hieman hapuillut lonkeroitani naisia kohti. Tyttöön olin yhteydessä ja muutamat viestit vaihdettiin, mutta hänkin taitaa olla melko rikki tällä hetkellä joten päädyttiin vain kohteliaisuuksien vaihtoon ja oman tilan antamiseen. Ehkä kun pari viikkoa hurahtaa ja olen turvallisesti saanut rasittavan muuton pois alta repäisen ja kysyn haluaisiko hän kenties lähteä vaikka kahville tai leffaan. Hieman jäytää pelko takaraivossa että loukkaan häntä jos annan väärän kuvan siitä mitä tahdon, mutta yritän olla mahdollisimman tahdikas ja kertoa miten yksinäiseltä elämä tällä hetkellä tuntuu ja ihan vain joku jolle jutella ja saada ihmiskontaktia olisi balsamia haavoilleni. Toivottavasti se onnistuu. En äkkiseltään keksi mitään parempaa kuin toinen ihmisriekale jonka kanssa voisi viettää aikaa rehellisesti puhuen sekä turvallista lämpöä ja läheisyyttä vaalien.

Kerroinko jo muuten nahkatakistani? Perkele miten komea. Olen hellinyt egoani mm. mallailemalla sitä peilin edessä ja miettien miten hemmetin hyvän saaliin ex-Pisimpäni heittää menemään. Pikkaisen edes laastaria itsetunnolleni, vaikka välillä mietinkin että olenkohan nyt taas aikuinen mies vai pieni teinityttö. Yritän myös ottaa kontaktia enemmän vanhoihin kavereihin, mutta tuntuu että ryssin nekin tällä hetkellä. Piti jo lähteä erään vanhan kaverini kanssa baariin, mutta pahana iltana satuin hieman ottamaan yhteen ex-Pisimpäni kanssa internetin välityksellä ja totta kai tunne-elämä heitti samantien häränpyllyä. Asiaa ei yhtään auttanut pitkä duunipäivä sukumökin metsässä kuljettamassa tukkeja moottorikelkalla. Täytyy pyytää anteeksi mutta täytyy ensin varmistaa että olen todellakin oman itseni herra ja etten uudestaan tee samaa. Bros before Hoes.

Asiaan liittyen pyrin saamaan muuton suoritetuksi parin viikon sisällä jonka jälkeen katoan karuun pohjolaan jonnekin päin Oulu-Kemin aluetta toisen vanhan kaverini luokse. Siellä viikon pituinen kalja-viina-pöhinä auttaa pääsemään varmaan yli pahimmista tunnekuohuista. Arviolta veikkaisin että siellä huudellaan kirosanoja useaan kertaan naisten seksuaalisesta avoimuudesta ja huonosta järkiperäisestä logiikasta. Mutta se on osa miehistä parantumisprosessia. Sen viikon jälkeen kaikki mahdolliset päihteet läpikäytynä nousen kuin Fenixlintu tuhkas.... ja paskat. Olen vain vitun kännissä ja toivottavasti saan jonkun irtosuhteen. Kyllä tuolla nahkatakilla pitäisi.

Miehet on sikoja. What can I say.