Tänään tuntuu taas hyvältä olla yksin.

 

Mikä tietysti vähän sotii sitä vastaan että minun pitäisi mennä tosiaan deittaamaan naisia. Niin ja vappukin olisi. Kuulin myös vähän huhua että kaverit yrittää pane- ... parittaa minua jollekin tyttöystäviensä kavereille. Kiitos äijät.

 

Lisäksi ns. "throwasin" varmaan jo tuon nettideittinikin. En vain jotenkin saa aikaiseksi pitää häneen kunnolla yhteyttä. Tuntuu hieman kurjalta, mutta toisaalta en haluaisi myöskään heittää menemään niin mukavaa kaveria. Jos nyt vappuna sitten miehistyisin ja miitattaisi kunnolla. Tähän asti se on vain siirtynyt ja siirtynyt, aina jotenkin kummasti jommalla kummalla on tullut menoa. Olen varmaan selityksen velkaa, mutta en tiedä oikein mitä sanoisin. Jotenkin "olen vielä liian rikki että uskaltaisin ottaa syvempää yhteyttä naisiin" kuulostaa jotenkin valheelta, vaikka siinä varmaan totuuden siemen onkin. Kun taas puolestaan "sinkkuunnuin vasta varsinaisesti vajaa kuukausi sitten ja yhtäkkiä vapaus ja yksinäisyys tuntuu taas hyvältä" on varmaan yhtä paljon totta kuin edellinenkään lausahdus. Miksi sitten? Kunpa tietäisinkin. Yksi osa pelkoa, yksi osa innostusta, yksi välinpitämättömyyttä ja yksi himoa. Menevät vain valitettavasti niin helposti sekaisin, että vaikea välillä sanoa mistä mikäkin johtuu. Yksinäisyys tuntuu vain tällä hetkellä turvalliselta vaihtoehdolta.

 

Sä oot mun kun valot on sammuneet,

sä oot mun kun pöytiä siivotaan

sä oot mun, se mitä viivan alle jää.

Kun muut ovat menneet.

mun vappuheilani

sä oot mun viimeinen valssini

sä oot mun, syliisi voin painaa pään

voin luottaa ystävään, sä luokseni jäät

 

Hmm. Vähän kyllä ehkä turhan masentavat sanat näin kirjoitettuna, mutta biisinä ne tuntuu mukavammalta. Aivan kuin se yksinäisyys ei olisi niin paha asia. Eikä se olekaan. Haikeaa, mutta kaunista. Yksinäisyys.