Kun asuin vielä ex-Pisimpäni kanssa yhdessä tuntui hyvältä olla kotona. Ei tarvinnut mennä ja viillettää aina, vaan ihan vain kotona oleminen täytti jonkun kiintiön. Pystyi vaan olemaan ja tekemään omia juttuja; sitä mitä halusi tehdä.

 

Nyt istun tietokoneella ja luen epätoivoisesti mitä ihmiset tekee. Tekisi hitosti mieli lähteä kaikkialle ja tehdä jotain jonkun kanssa. Vatsassa tuntuu epämääräinen möykky ja ärsyttää aivan typerät asiat. Levottomat jalat hytkyvät pöydän alla ja olen saatanan kateellinen ihmisille joilla on jotain tekemistä. Joku jossain menossa viikonlopun, ärsyttää. Kaverilla hauskaa baarissa, ärsyttää. Läheisyyttä huokuva facebookpäivitys, jep, ärsyttää.

 

Toisaalta nyt hieman ymmärrän ex-Pisimpäni ajatuksenjuoksua. Se oli aina menossa ja lähdössä ja minä en oikein innostunut irrottautumaan aina. Varmaan ollut helvettiä jos se on ollut tätä pitkään. Minä olin ihan unohtanut miltä tämä tuntui. Villeinä opiskeluaikoina tiesin kyllä tämän tunteen. Aina piti mennä ja ilta himassa yksin tuntui kuolemalta. Hieman kaduttaa etten aina mennyt, miten hyviä aikoja siitä olisikaan voinut syntyä. Kai se niin menee että sen tajuaa mitä on menettänyt vasta kun se on liian myöhäistä. Jonkinlainen tempautuminen todellisuuteen on tapahtunut. Harmi vain että se nyt taisi tulla liian myöhään. Olisiko meidän parisuhde ollut sitten kestävänpi jos olisimme tehneet useammin jotain yhdessä... Tarvitseeko tuota edes kysyä?

 

Tuo kyllä kuulostaa pahemmalta kuin se olikaan. Kyllähän me tehtiin yhdessä. Paljonkin, mutta näin jälkikäteen on helppoa kyseenalaistaa että oliko se sitten tarpeeksi. Olisihan minun se pitänyt tajuta, muistaa miltä tuntui kun seinät kaatuu päälle. Ihmetystä vähän tietysti herättää myös että miksei hän sitten kiskonut minuakaan pois siitä talviunesta mitä vietin. Kai me molemmat tehtiin virheitä. Virheistä oppii, näinhän se elämä menee. Harmi vaan että välillä virheistä tunnutaan rankaisevan rankemmalla kädellä kuin tarvitsisi. Ironisintahan tässä on että kun en ollut yksin, halusin olla yksin ja nyt kun olen yksin niin en haluaisi olla yksin.

 

Ärsyttää kun vanhat sananlaskut ja kansanviisaudet on oikeassa.