No sellainen vappu. Oli mukavaa. Näin tuttuja, puolituttuja ja tuntemattomia. Enkä ollut edes aivan kauheassa soosissa. Vähän olin, mutta en paljon. Vähän vaan.

 

"Mä kerroin punatukkaiselle tytölle että oot kiinnostunut siitä."

"Häh?"

"Niin, olit sanonut että pidät siitä."

"Hmm, niin näinhän minä yhden kuva facebookissa ja kehuin että kauniin näköinen."

 

Kiitos. Oli sitten hieman jäätävä alkaa ensimmäistä kertaa puhumaan, koska ihan sama mitä olisin sanonut tai tehnyt niin vaikutin pelimieheltä. Joten en sitten puhunut paljon. Alkuilta meni miehet ja naiset eriporukoissa miehet puhuen autoista ja aseista. Naiset ilmeisesti ihmissuhteista ja mistä naiset nyt yleensä puhuu. Hiljalleen aloin kiinnittämään enemmän huomiota Punatukkaiseen tyttöön ja tunnustan, hän on erittäin kaunis. Täysin minun tyyppiäni ulkonäöltään. Pieni rokkityttö tulipunaisessa tukassaan. Mutta kaikista eniten se hymy. Herran jumala. En ole uskonnollinen ihminen, mutta voi herran jumala. Jossain vaiheessa iltayötä huomasin nojailevani baarissa pöydän ylitse ja tuijottavan. Punatukkainen tyttö käänsi ujosti hieman päätään pois ja hymyili. Pieni kiusoitteleva ja ilkikurinen hymy. Olin myyty. Tosin taisi olla hieman liikaa vapputunnelmaa koska juttelusta ei oikein meinannut tulla mitään. Tai ehkä hän tosiaan oli ujo ja edes perisuomalainen rohkeusmehu ei saanut kielenkantoja irtoamaan. Jossain vaiheessa ajattelin että ei vain nyt synkannut ja puhumattomuus oli kohtelias tapa ilmoittaa mihin saisin työntää lähestymisyritykseni, mutta en loppujenlopuksi saanut hänestä kuitenkaan oikein sellaistakaan värinää. Ei nojautunut pois, ei kääntänyt katsetta, ei vältellyt yhteista tilaa, hymyili aina. Voi olla tietysti että olen vain ruosteessa ihmissuhdetaitojeni kanssa.

 

Enemmänkin harmitti että hänen kaverillaan tuntui olevan jotain minua vastaan. En mielestäni käyttäytynyt mitenkään omituisesti tai törkeästi, mutta aika selvästi hänestä hohkasi kylmä välinpitämättömyys minua kohtaan. Ymmärrettävää tietysti että kaverista pidetään huolta, mutta en kai minä niin kammottava tyyppi ole ettei voi antaa edes mahdollisuutta. Varsinkaan kun ollaan tavattu kaverin kautta enkä ole mikään random limainen baarihengaaja tulossa iskemään hieman humalaista Punatukkaista tyttöä. Olisin halunnut tutustua vähän enemmän ja ehkä saada vähän puhuttuakin kun ainakin ulkopuolisesti tuntui todella mukavalta naiselta, mutta kaveri roudasi Punatukkaista tyttöä aina välillä pois luotani. Voi olla tietysti että olen vain ruosteessa ihmissuhdetaitojeni kanssa.

 

Haluaisin ehkä tavata häntä vielä uudestaan. Se hymy on jäänyt mieleeni.