... mutta se tappaa hitaasti vasta noin 80 vuoden altistumisen jälkeen.

 

Tämän huikean faktan tajusin kun kävin vanhempieni venellä purjehtimassa. Koko päivän kun on ollut kiskomassa purjeita ja ollut auringossa ilman paitaa käristymässä niin tuntuu että on aivan käsittämättömän väsynyt ja puutunut olo. Päättelin sen johtuvan ylimääräisestä hapen saannista. Elinikäni laski varmaan ainakin parilla viikolla kun tuulessa tuli vielä lisää ylimääräistä happea.

 

On se kyllä kivaa hommaa. Istua veneen keulassa genuapurjeen varjossa jalat roikkuen veden pärskeiden yläpuolella kun leppoisaa muutamaa solmua lipuu eteenpäin. Välillä faija huuteli halssin vaihtoa ja laskin vain selälleni kannelle tuijottelemaan taivasta purjeen leyhähtäessä pään ylitse. Tuli todella seesteinen olo. Kaikki äänet hävisivät tuulen suhinaan korvissa, laineiden liplatukseen runkoa vasten ja satunnaisiin purjeen paukahduksiin puuskissa. Jossain vaiheessa havahduin huutoon että pitäisi nousta kiinnittämään köysiä laituriin, silmät sirrillään loikkasin metrin verran laiturille ja työnsin venettä hieman parempaan asentoonn ennenkuin sidoin etuköyden kiinni. "Jaa, eihän tämä ollutkaan kotisatama." Huikea kallio, laavu ja grillikatos tervehti koskemattoman metsän keskellä. Suuren kivipaadet piirittävät vierassatamaa joka puolella mykkinä patsaina aivan kuin odottaisivat jotain. Olen aina rakastanut isoja kiviä ja kalliota. Ensin kuuluu ääni ja perässä tulee tuoli. Lasken sen laiturin päähän ja sylkäisen, Ahdille terveiset, anna isoja kaloja. Syötettyäni särjen vihaisille linnuille, totean yhden kalamurhan riittäneen tälle päivälle. Ei mennyt hukkaan onneksi, vaikka lokkeja tuskin kannattaisi syöttää laiturilta. Nuotiolta lihakeittoa ja meksikon lahja maailmalle limeviipaleen kera juomana. Veneellä onneksi hieman laveammat säännöt ruorijuoppoudelle. Täydellinen lauantai.

 

Vene on siitä mielenkiintoinen liidätin, että se aiheuttaa uskomattoman syvällisen olon, mutta ilman ajatustoimintaa. Meditointi tulee mieleen ensimmäisenä sukulaisena veneilylle. Vajoaa johonkin nirvanaan kun aivot tyhjentyvät täysin kaikesta ylimääräisestä taustakohinasta. Nyt tekee vain mieli makoilla äksänä sängyssä. Hymyillä typerästi.

 

Håhåhåhåååå, svenska talande bättre folk, HÅHÅHÅHÅHÅÅÅ.

 

(toim. huom. Kirjoittaja ei ole rantaruotsalainen vaikka välillä kokeekin kusipäistä ylemmyydentunnetta.)