Guantanamon Waterboarding on niin 2000-lukua. Nykyään jos haluaa aiheuttaa toiselle ennenkokematonta tuskaa ja henkistä rappeutumista niin menee vaan facebookkiin ja näyttää LiibaLaaba kuvia.

Anteeksi jos joku niistä tykkää. Aika suosittujahan ne taitaa olla. Mutta mulla on teille yksi kysymys : Mitä vittua?

Pakko ottaa kalja. Jaa niin ja uutta kämppää pitäis varmaan alkaa katsomaan. Muutkin viralliset asiat pitäisi hoitaa. Yleensä olen hieman nihkeä hoitamaan tällaisia juttuja. Tuntuu jotenkin tosi vaikealta saada aikaiseksi kun niissä tuntuu aina byrokratian rattaat joko pyörivän todella hitaasti tai jumittavan kokonaan, mutta nyt kyllä tuntuu hemmetin hyvältä. Jotenkin kun maailma on taas ihan vapaa edessäni - auki ja kädet ammollaan ottaa vastaan avosylin. Hieman tietysti kuumottelee kun en tiedä oikeastaan mitään paikasta jonne olen menossa. Olen kerran käynyt siellä vanhempien kanssa joskus pienenä lapsena lomalla, mutta siitäkään en muista mitään. Mutta se on sellaista hyvää jännitystä, kipristää mahanpohjasta niin kuin silloin kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. No eihän tämä tietysti kovin kaukana siitä ole.

Pari kuukautta vielä, syyskuussa olisi tavoite lähteä liikenteeseen. Saa asiat hoidettua ja aikataulut sovittua siihen mennessä. Menojalka vipattaa jo nyt melkoisesti ja luultavasti se tunne vain kasvaa ja kasvaa mitä useampi päivä jää taakse odotusta. Mun on pakko saada jotain tekemistä. Pakko päästä jonnekin täksi pariksi kuukaudeksi. Ihan sama minne tai mitä. Kuolen muuten tänne neljän seinän sisälle. Ensiviikolla kalalle kaverin kanssa ja voisi soitella myös toiselle kaverille kun on taas pitkään pitänyt käydä heittelemässä kiekkoja frisbeegolf-radalla. Virvelikin pitäisi käydä uusi ostamassa.

Alkaa tuntumaan aivoissa että jos en saa mitään tekemistä tähän parin kuukauden ajaksi niin alan vielä tykkäämään LiibaLaaba-kuvista.