Huomenna olisi lähdön hetki. Suden hetki. Taisi tulla ihan väärä sitaatti. Mutta suden hetki kuulostaa hiton hyvältä niin se sopikoot tähän fiilikseen mikä minulla on.

Toivotan hyvät yöt ja heittelen viimeisiä kamoja muuttolaatikoihin. Valojen sammuessa hiljalleen hipsin keittiöön. Laitan pienet sinertävät ledivalot päälle, ne riittävät minun suden hetkelleni. Nojailen keittiön saareketasoon nahistunut omena kädessäni. Saatanan banaanikärpäset, mistä te oikein tulette. Haukkaan silti omenasta palan. Talo on aivan hiljaa. Joskus hiljainen uninen hengitys kuuluu äänettömyyden ylitse, mutta häviää sitten taas kuulumattomiin. Avaan jääkaapin, se on ääriään myöten täynnä kaljaa. Epäuskoinen ja alistunut naurahdus pääsee huuliltani. Käteni havittelee kukkakaalia ja maitorahkapurkkia. Epäröin ja otankin kaljan. Suljen jääkaapin. Avaan sen uudestaan ja otan paketin lihapiirakoita, rasian lihapullia ja paketin sinihomejuustoa kaapista. Suljen, avaan, ja vielä purkillinen suolakurkkuja ja ketsuppi. Viimeinen ilta. Suden hetki.

Nyt on vähän huono omatunto enkä oikein enää edes pidä valmisruuista, mutta silti söin ihan vain viimeisen illan kunniaksi. Kaljan lopettelin juuri ja pitäisi kohta harkita nukkumista. Aamulla kuudelta olisi oltava jo menossa. Saattaa olla että blogi hiljenee ainakin pieneksi hetkeksi, sillä en tiedä milloin pääsen seuraavan kerran kirjoittamaan. Poika kumartaa, estradi hiljenee.

Tuntuu hyvältä.