Välillä tulee tunne että tuottaa vain pelkkää paskaa ja se laittaa ahdistamaan. Sitten hyväksyy sen että välillä sitä nyt vain tulee tuotettua paskaa vaikka kuinka haluaisi jokaisen blogipostauksen olevan pieni Sinuhe laadussaan. Välillä se on vaan niin pirun vaikea hyväksyä.

 

Tuottaminen on muutenkin kova sana tällä hetkellä. Tälläinen insinörtti meinaa välillä eksyä jännän äärelle kun pääsee pitkästä aikaa taidekursseille. Kun kaikki ei olekaan enää ihan niin selvästi jonkun kaavan selitettävissä tai mekaniikaltaan selkeää. "Do you know the color theory?" Ja porukka hymisee ympärillä hyväksyvästi ja nyökkäilee. "Mitääää vittuaaaaa!" pieni demoni huutaa pään sisällä. Nopea googletus ja "huh huh, niin tämähän se oli, tuttu väriympyrä, oonhan mä tästä kuullut" ja liityn nyökkäilevien päiden keinuntaan ja yhdistän hyväksyvästi mumisevan ääneni hyminäkuoroon.

 

"You all know the bird Robin, with the red breast, but it's not really red you know. Its orange. But in England, there were no name for the orange color when they named the bird, so they called it red breast Robin. Its silly to think that there were no name for orange in England for a long time. But when they started to import oranges from Asia, the fruit you know, people in england thought that they need a name for this color. And they started to call it orange, because of the fruit. Thats so crazy you know. I'd call orange, the fruit you know, chinese apple, so the orange color could be called chipple." Sitten hetki tyhjää eteenpäin tuijotusta monttu ihmetyksestä avoinna ja välittömästi tulla tupsahtaa mieleen ajatus että pitikö meidän oikeasti oppia täällä jotain character designiakin.

 

Plussana taideluennoista täytyy tunnustaa että Wacomilla on taas kiva päästä pitkästä aikaa leikkimään. Intuos tuntuu niin hyvältä. Vähän liiankin hyvältä sillä katselin verkkokaupoista vähän jos vaikka tuohon pöydänkulmalle saisi oman. Sitten katsoin hintoja ja ajattelin jättää toiseen kertaa. Ehkä sitten jos sille tulee sillei oikeasti tarvetta. Sillei ihan aikuisten oikeasti. Ehkä. Vähän harmittaa kun faijalta perityt suht kivat käsi-silmä koordinaatiot ja taito pitää työkaluja kädessä soljuvat hieman hukkaan tällaisessa teoreettisessa insinörtissä. Treenaamalla tarpeeksi minusta kuoriutuisi varmaan ihan kohtuullinen digital painter, mutta kun sitä taiteellista syvyyttä ei tahdo löytyä. Maalaukset voisi olla teknisesti hienoja mutta henkisesti köyhiä. Mutta kivahan niitä on omaksi iloksi tehdä.

 

Finglishiä. Finglishiä kaikkialla. Sen siitä saa kun käyttää englantia koko päivän.

 

Tietääkö joku muuten onko tuosta Wacomin Bamboo sarjasta mihinkään?