Ei hyvää päivää että olen ruosteessa. Pitkä parisuhde takana. Siitä se johtuu. Pakkohan sen on olla syy. Mikä muukaan se voisi olla? Tajusin juuri että olen aivan käsittämättömän huono flirttailemaan nykyään. Illan mittaan läheteltiin nykyisen intohimon sytyttäjäni kanssa mukavia viestejä, pientä flirttiä ja vihjailuja. Ja nyt kun luen näitä viestejä kännykästäni niin kämmen hakeutuu välittömästi naamalle.

 

Kai se on se treenin puute. Vaikka parisuhteessa mielestäni kyllä pidän pientä kehua ja jännitettä yllä, tai ainakin yritän, niin ei se flirttailu ole samanlaista kuin sinkkuna kun yrittää luoda sitä jännitettä. Toisen reaktio on aina pieni arvoitus ja flirtti on riski. Meneekö liian pitkälle? Onko liian suoraviivainen? Entä jos se ei ajattelekaan yhtä pervosti kuin minä? Parisuhteessa se on ehkä enemmän kiihkon ylläpitämistä. Uusien asioiden etsimistä. Vanhan vahvistamista. Nyt sitten takaisin vähän vakavampaan sinkkuflirttailuun päädyttyäni olen aivan hukassa. Kirjoitan aivan kammottavia tekstiviestejä ja toivon sormet ristissä etten nyt kuse ihan koko hommaa. Voisikohan tätä harjoitella jossain?

 

Ehkä se ainakin naurattaa häntä jos ei muuta. Ei kai sekään kovin paha ole. Nauraminen flirttauksille.

 

On se aika paha.