Psyko. Hullu. Emotionaalinen raakile. Dumppaa se. Dumppaa se. Helvetttttiiiiiiii. Aivooot miksette toimiiiiii!!!!!!

Jos satun löytymään pilkottuna pieniin osiin pakastimeen kuoleen äidin seuraksi niin sanokaan että ennustin sen blogissani. Tästä ei voi tulla mitään. Ei voi. Yliopistonainen on vain aivan liian paranoidi ja epävarma itsestään että tämä suhde voisi toimia. Okei, se on ihan kiva sängyssä ja yhdessä ollessa, mutta heti kun joudumme erillemme pitää kokoajan pitää yllä jotain ihkurakkauspakkauskulissia jotta toinen saa mielenrauhan että varmasti vieläkin minä tosiaan tykkään siitä. Etten ole yhtäkkiä parissa tunnissa täysin heittänyt kuperkeikkaa emotionaalisesti ja alkanutkin maagisesti vihaamaan häntä. Ironistahan tässä tietysti on se että tuolla toiminnallaan hän juuri aiheuttaa sen.

Auta armias jos sitten hetkeksi huomioni herpaantuu ja en osoittanutkaan täysin että palavasti yhä pidän hänestä. "Ehkä meidän pitäis himmata vähän." Anteeksi? Pari päivää on söpöilty 24/7 ja kun en hetkeen vastaa täysin umpi-ihastunein silmin tai en edes huomaa että kännykässä napottaakin tekstiviesti niin sitten tulee kylmää olkapäätä. Näen sieluni silmin miten hänen päässä liikkuu ajatukset siitä miten on parempi antaa periksi itse ennenkuin vain voisi käydä niin että minua ei enää kiinnostaisikaan. Ironia haukahtelee taas huskyvaljakon tavoin siinä että antamalla itse periksi peloissaan hän ajaa minut vain kauemmaksi.

Läheisyys, yhdessä vietetty aika ja seksi on vaan kivaa. Siksi tunteiden onkin aika vaikea myöntää että nyt olisi paras lopettaa ennenkuin oikeasti napsahtaa, vaikka järki niin kovasti yrittääkin väittää. Vaikuttaa niin ihanan älykkäältä ja mahtavalta naiselta yhdessä ollessa, mutta pienet demonit alkavat kuiskimaan hänen korviinsa heti kun hän joutuu jäämään yksin niiden kanssa. Itsellekin tulee paska fiilis kun toimin jonkinlaisena kranaatin sokkana joka estää räjähdyksen vain olemalla paikallaan. Tätäkö se nyt on? Olenko oikeasti tämän ihmissuhteen toisena osapuolena vain joku hemmetin varmistin joka estää kaiken leviämisen käteen? Onko se sitten minunkaan puoleltani muuta kuin vain seksiä ja läheisyyttä. Yliopistonainen pelkää että minä olen vain joku pelimies joka panee pari kertaa ja katoaa yöhön. Arvaatte varmaan mitä siitä seuraa, kasakaupalla oikein pikimustaa ironiaa. Omilla toimillaan hän estää myös minun emotionaalisen sitoutumisen jolloin tästä suhteesta seuraa vain sitä pelimiesmäistä panemista.

No en minä halua tietysti tästä vain häntä syyttää. Voisinhan minäkin varmaan ottaa isomman askeleen ja olla se sokka. Ihana mies joka hellittelee naista kaikissa tämän epävarmuuksissa ja peloissa. Mutta en ole enää sellainen mies. Enkä halua sellaista suhteeltani. Itseironiaa joutuu varmaan tämän kaiken muun ironian ohessa viljelemään ja sanomaan että silti jostain syystä tuntuu että päädyn aina sellaisiin suhteisiin.

Tällaisissa tilanteissa tulee kyllä ikävä ex-Pisimmäistäni. Pienistä vioistaan huolimatta se oli kyllä harvinaisen järkevä olento.

Tästä ei voi tulla mitään ja on parempi lopettaa ennenkuin oikeasti satutamme toisiamme.

Kunhan vaan saan vielä tuon viestin menemään peniksellenikin asti.