Nyt on semivaihtelevalla menestyksellä kerrottu Yliopistonaiselle että vähän harmittaa. En usko sen menneen ihan täysin perille, mutta eiköhän se tässä viimeistään parin seuraavan päivän aikana. Olisi varmaan pitänyt olla vieläkin suorempi, mutta tuntui tosi julmalta. Joku voisi tietysti varmaan argumentoida sen olevan enemmänkin vähemmän julmaa lyödä kaikki kerralla pöytään, mutta itse olen aina ollut pehmeämmän laskun kannattaja. Ei kaikkea pahaa kerralla. Toivottavasti se ei tunnu niin pahalta hänestäkään.

Tein empiiristä tutkimusta siitä kiinnostavatko naiset vielä minua. Äkkinäiselle tulkitsijalle tuossa voisi olla sateenkaariviittauksia, mutta asiantuntijat voivat päätellä että kyse on vain siitä mitä siinä sanotaan. Huomasin vastauksenkin pilkottavan näköpiirissäni; ei kiinnosta. Tai ainakin niin vähän että emotionaalisella Poika-mittarilla voidaan sanoa ettei kiinnosta. Jos jokin aiheutti värähdyksiä, niin se oli se että kaipasin läheisyyttä ja emotionaalista ymmärrystä. Hämmentävää kyllä tähän ei tuntunut liittyvän seksi millään tavalla. Toisin sanottuna tällä hetkellä tyhjiön riittäisi täyttämään lemmikkieläin ja hyvät kaverit. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava että en ihan kaikkein vaikeimpiin testeihin edennyt empiirisessä tutkimuksessani. Totesin yhteiskunnan olevan paremmilla kantimilla ilman että liitän tutkimukseeni esimerkiksi eksieni profiileita. Ne aiheuttaisivat kuitenkin vain poikkeamaa, jota ei voisi lukea mukaan tutkimukseen. Taustakohinaa. Sitä ne aiheuttavat nyt ja aina.

Jotenkin ajatuksen tasolla tuntuu että minun pitäisi avautua enemmän tästä häsläyksestä mitä minun ja Yliopistonaisen välillä tapahtui. Mutta jotenkin ei ole mitään tarvetta. Ehkä se purkautui jo aiemmin alla olevien postauksien muodossa. Nyt on väsynyt ja kyllästynyt olo ajatellessa naisia tai suhteita. Seksiä varmaan alkaa tekemään jossain vaiheessa mieli, mutta sitten täytyy varmaan ostaa joku seksilelu. Sekin on sitten sen ajan ongelma. Eniten harmittaa että se väsyneisyys ja kyllästyneisyys on heijastunut muuallekin kuin parisuhteeseen. Pariin päivään en ole saanut mitään aikaiseksi. Olen istunut koneella ja syönyt roskaruokaa. Ruoka ei varsinaisesti ole onneksi ollut koskaan minulle mikään lohduttautumiskanava, mutta ei vaan jaksa tehdä mitään. Ei mitään motivaatiota. Ärsyttävää.

Nyt pitäisi sitten saada tsemi taas päälle. Käyrä nousuun ja tekemisen meininki sekä kaikki muut tsemppauskliseet. Saada se hukkaenergia valjastettua käyttöön. Tänään varmaan vielä vähän masistellaan ja syljeskellään kyllästyneenä nurkkiin, mutta huomenna otetaan sitten itseä niskasta kiinni. En aio antaa mennä pitemmälle tämän, sillä tiedän että voin ajautua pahimmillaan syvällekin tähän sluibaus-kaivoon. Paikkaan jossa vältetään kaikkea vastuuta ja tehdään vain pakollinen. Enkä todellakaan halua sitä nyt.

Taidan sittenkin kokeilla ottaa yhteyttä eksiin. Ihan vain puhuakseni. Jos saisin jotain sitä emotionaalista ymmärrystä. Nyökkäyksen oikeaan suuntaan. Jos se pieni taustakohina potkisi minua perseelle. Tarvitsisin sitä nyt.