Puhelin tilutti normaalista poikkeavaa herätyssävelmää. Puolen sekuntia mietin että mitä on tapahtumassa, kunnes ymmärsin että on sunnuntai ja puhelin ei ole herätyksellä vaan joku soittaa. Juna-asemapussailutyttö. Mitä hittoa, me nähtiin tai yleensäkään oltiin viimeksi yhteyksissä varmaan puolisen vuotta sitten. Ja nyt se soittaa minulle, mitä, aamuneljältä? Näpäytän soiton hiljaiseksi ja lyön hitusen turhautuneena tyynyä paremmin pään alle. Oih Neiti Scarlett Johansson, hillitkää itsen... ja puhelin soi jälleen. Ei helvetti nyt oikeasti. Meinaan jo turhautuneena vastata kunnes huomaan, Yliopistonainen. Vatsassa muljahtaa ikävästi. Olen tehnyt jotain pahaa enkö olekin?


Tapasin Juna-asemapussailutytön siis suunnilleen siihen aikoihin kun aloimme miettimään Yliopistonaisen kanssa läheisempää tuttavuutta. Tähän samaan aikaan Yliopistonainen kuitenkin ilmoitti että me vain "deittailemme" ja hänellä oli toinen kaksilahkeinen jonka kanssa mietti perunamaan perustamista. En kokenut siis kovin suuria tunnontuskia mukavasta illasta Juna-asemapussailutytön kanssa. Silti nyt kun puhelin soi yöllä kaksi kertaa peräkkäin, tunnen jonkun piston sydämessäni. Nämä kaksi ovat jotenkin tavanneet toisensa ja vaihtaneet ajatuksiaan? Ikävät mahdolliset tilanteet juoksivat pääni lävitse. Miksi se nyt tuntuu väärältä vaikkei se sitä juuri aikaisemmin tehnyt?


Naurettavaa eikö vain? Nainen, jonka kanssa meillä oli yksi ihana yö ja päivä sekä nainen jonka kanssa oli vähän pitempi aika, mutta jonka kanssa vakavampi aika on mennyt jo ohitse. Eikä olleet edes varsinaisesti yhtäaikaa. Ja silti tunnen että olen tehnyt jotain pahaa. No olenhan minä tavallaan. Ei minun moraalilleni ole oikeasti reilua deittailla monia ihmisiä yhtäaikaa. Syödä Tobleronea ja Fazerin Sinistä yhtäaikaa kun ei ole varma kummasta tykkää enemmän. Silti tosin tein niin - älä tee niinkuin minä teen, tee kuten sanon.


Pitäisi kai tuntea jotain voitonriemua tai jotain muuta vastaavaa urostunnetta sen takia että kaksi kaunista ja seksikästä naista soittelevat minulle hieman vaille aamu neljä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Koska kaikkihan tietää mitä tytöt haluavat pojilta aamuneljältä lauantain ja sunnuntaina välisenä yönä. Olisin silti pärjännyt ilman tätä hieman kyseenalaista fiilistä. Toisaalta ehkä tekee hyvää muistaa aina välillä omat moraaliset arvot. Toivoa ettei markkina-arvon kasvu ole vaikuttanut negatiivisesti käyttäytymiseen.


Kikkeliä, sitä ne tytöt muuten haluaa pojilta neljältä aamulla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.


Ja hellyyttä.