Toinen deitti on sitten ohitse. Ei kai se ihan paskasti mennyt.

 

Tunnelma oli vielä melko virallinen. Johtuen varmaan siitä että kivekseni eivät laskeutuneet tasolle jolle uskaltaisin avata suuni tarpeeksi rohkeista aiheista. Kaikista pelimiehekkäin liikeeni oli koko illan aikana hyvästellessä vastata "Mä varmaan häiritsen sua sitten enemmän tästä lähtien" ... oikeasti? Ei helvetti.

 

Muuten oli tutustuva ilmapiiri. Käytiin mm. seuraamassa paikallista historiallisen tapahtuman henkiinherättämistä sekä puhuttiin museoista ja taidenäyttelyistä. Parisuhdemateriaalia todellakin. Viinibaariin lasilliselle kuivaa valkkaria ja jatkoille minun luokse jossa totta kai korkattiin hätävarapullo lisää valkkaria. Aina pitää olla hätävarapullo, ei koskaan tiedä milloin sille tulee tarvetta. Höpöteltiin niitä näitä ja katsottiin lopuksi Netflixistä leffa. Mikä oli melko surkeasti valittu Lentäjä joka meni hieman ahdistavaksi loppua kohden.

 

Kuitenkin siirryttiin etäisen kohteliaasta tuttavallisen semiläheiseksi. Ei ollut vielä koskettamista varsinaisesti, mutta tunnelma vapautui selvästi. Voi olla myös viinin ansiota. Kaikki merkit oli ilmassa melko selvästi, mutta silti jarruttelin. Luoja tietää miksi. Tai no kyllähän minä tiedän, enkä nyt siis impikoi ollenkaan että minä olisin luoja. Vain tiettyjen naisten kohdalla alan jäätymään ja jännittämään. Vain tietyt tapaukset saavat minut kirjoittamaan tänne blogiin ja selvittämään miltä minusta oikeasti tuntuu.

 

...

 

Taas mennään.