Uusin deittini tarvitsee varmaan myös oman aliaksen tähän blogiin, mutta en taida uskaltaa vielä ensimmäisen treffin jälkeen nimetä häntä. Taikauskoinen hölmö.

 

Joten olen lähdössä hänen kanssaan seuraaville treffeille. Koska olen suoraselkäinen ja reipas mies, stalkkasin hänet facebookista. Jälkikäteen sanottuna täytyy tunnustaa ettei ollut hyvä idea. Pakarat jännittyivät hermostuneisuudesta ja aiheuttivat pienen mustan aukon verran jännitystä selkärankaani. Kyllä, Kaunokainen ei todellakaan olisi väärä nimitys hänelle tähän blogiin. Mutta ei vielä, taikausko pitää vielä puolensa.

 

Herran jestas flirttailu on vaikeaa kun epäilee hetkittäin omaa riittämättömyyttään. Nyt vasta tajuaa miten se kaikki lähtee omasta itsetunnosta. Pari päivää olisi aikaa tsempata itseään uudelle tasolle. Saada itsensä pelikuntoon. Koska tiedän että kaverikortti on suuri mahdollisuus ellei sitä kipinää saa aikaan. Ja sitähän ei pelkällä änkyttämisellä ja seksuaaliselta tasoltaan "hei miten sun päivä meni" -jutuilla saa. Pilke pitää saada silmäkulmaa. Se pieni röyhkeä ja itsevarma asenne. Hallita tilanne. Sillä joka kerta kun näen hänen kuvansa mielessäni, tiedän että voisin päättömästi ihastua häneen. Ja tunnustan että ensimmäisten treffien jälkeen myös henkiseltä puolelta näyttää hyvältä. Ei vielä viuhdota käsiä ilmaan ja julisteta vaahto suupielistä tursuten ikuista rakkautta, olen aivan liian vanha sellaiseen, mutta rationaalisesti tarkasteltaessa voi sanoa että hän on ainakin tällä hetkellä selvää parisuhdemateriaalia. Syttyykö se ihastus sitten, sen tietää vain kokeilemalla. Tai no... ihastus. Ehkä ei vielä ihastuksesta puhuta, mutta hän vetää jo minua puoleensa. Toisten treffien jälkeen ollaan varmasti taas viisaampia.

 

Kunhan saisin vain hermoni kuriin.

 

Ja en ole aivan varma onko tervettä tallettaa hänen kuvansa facebookista puhelimeeni...

 

Ei ole.