Taikausko kannattaa joskus.

Hikisen nihkeän kelin murahdellessa ikkunan takana naputtelin puhelimen näppäimistöä. Keli ei ollut mitä mainioin tehdä oikein yhtään mitään. Ihmetellessä tekemättömiä mahdollisuuksia, huomasin paikallisen elokuvateatterin näyttävän How to train your dragon 2. Heitin ehdotuksen ilmaan ja vastaus napsahti melkein välittömästi "MENNÄÄNKÖ!" Miten tuollaisesta voisi mies kieltäytyä.

"Tarvitaanko me jotain naposteltavaa?", "No ei kai me välttämättä." Pussi irtokarkkeja, pussi suklaapähkinöitä, boksi popkorneja ja muki fantaa. "No ei me...välttämättä." Lippuja ostaessa kaikki penkkirivit näytti vielä tyhjää. Yksityisnäytös. Tästä on selvästi tulossa hyvä ilta. Naureskeltiin, otettiin rennosti ja nautittiin vapaasti. Eikä leffakaan huonompi ollut. Teatterista ulos kävellessä hikinen ilma iski jälleen kasvoille sateen tahdittamana. Jaettiin yksi sateenvarjo ja huomasin miten hyvältä hän tuoksui. Vaikka kello oli jo paljon, ei kumpikaan ollut valmis vielä lopettamaan iltaa kesken. Olimme jo aikaisemmin puhuneet miten pitäisi käydä hyppäämässä uimarannan hyppytornista. Hikinen ja sateinen kesäyö tyhjässä kaupungissa, oli varmaan melko selvää mitä seuraavaksi olimme tekemässä.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan verran putosin ylimmästä hyppytornin kerroksesta. Sitten hetken pysähdys ja viileä vesi löi hengen keuhkoista. Pian kuulin toisen loiskauksen ja tiesin että hän uskalsi hypätä perässä vaikka korkeanpaikankammosta väittikin kärsivänsä. Rohkea tai yllytyshullu, minulle käy molemmat. Virnistellen käveltiin rannalta takaisin autolle keskellä yötä. Hänen kämpälleen vaihtamaan märkiä vaatteita. Sitten istuskelua sängyllä, juttelua välillä vakavistakin aiheista, mutta myös nauramista ja ihan vain hiljaista yhdessä oloa. Huomasin hänen välillä tulevan hyvinkin lähelle. Kellon näyttäessä todella paljon, en halunnut lähteä hänen luotaan, mutta hän kerkesin ottamaan ohjat ensin. "Haluatko jäädä yöksi?" Nainen, mikään mahti maailmassa ei enää saisi minua lähtemään täältä. Väsyneinä kuitenkin vaan kaaduttiin nukkumaan. Tai yritettiin, mutta molemmat taisi kärsiä kylmän yöuinnin jälkivaikutuksista ja nukkuminen oli enemmänkin levotonta sängyssä pyörimistä.

Aamun sarastessa ikkunan raosta ajattelin että "vitut", ja laitoin käden hänen lanteilleen. Aika jo ottaa riskejä, ei merkit enää selvemmät voi olla. Heti hänen hieman liikahtaessaan käteni alla tiesin olevani oikeassa, hän asettui hieman lähemmäksi. Hieman edestakaista totuttelutanssia jossa etsittiin molempien mukavuusaluetta, mutta lopulta hän oli aivan minussa kiinni. Silittelin hiljalleen hänen lanteitaan ja kuulin pienen ihanan hengenvedon, pidin hetken tauon ja tunnustelin tilannetta "hipsuta mua". Sen jälkeen en voinut enää pitää käsiäni erossa hänestä.

Kello kuitenkin keskeytti meidät ja hitaasti sekä vaivalloisesti nousimme sängystä. Hän lähti töihin ja minä palasin kämpilleni viettämään lomapäivää.

Nyt taidan olla tulossa kipeäksi öisestä uinnista sillä päässä simpukoita jytkii pieni saukkoperhe, mutta silti ainoa asia mitä osaan ajatella on "paras ilta ikinä".

Ehkä se oli taikauskoa.