Tulipa oltua sitten melkoisen vihainen. Ex-Sykkyrä vietti yönsä jossain muualla. Ehkä oli parempi niin.

 

On totta kai aivan liian aikaista vetää viivaa mihinkään. Ajattelu ei ole selkeää eikä objektiivista. Tunteet ovat tiellä. Yritän silti. Parantumisprosessi. Paino sanalla prosessi. Syytökset alkakoon. Syytökset on ehkä turhan voimakas sana. Helpompi vain työntää ainakin vielä vastuu johonkin muuhun kuin omaan käytökseen. Joskus vuoden päästä voi sitten tutkailla myös itseään ja omaa käytöstään.

 

1. En ota enää ikinä parisuhteeseen naista jolle se on ensimmäinen vakava parisuhde.

2. En ota enää ikinä parisuhteeseen naista jolla on rikkinäinen alkoholistiperhe.

3. En enää ikinä sano "en enää ikinä ota parisuhteeseen naista joka..." koska valetta se kuitenkin on.

 

Kysymys joka tälle hetkellä on päälimmäisenä mielessä on että jos ihmiselle tarjotaan ensimmäinen mahdolisuus onneen asiassa joka on aina ennen tuottanut pettymyksiä, kuinka mahdollista on että kyseinen ihminen itse sabotoi tilanteen mieluummin kuin jälleen kerran joutuisi pettymään? Jos ainoa perhemalli ja esimerkki pienen lapsen kasvaessa on että isä hakkasi äitiä ja sitten piiloiteltiin ongelmaa toisilta alkoholisoituneilta sukulaisilta, niin kai se on aivan ymmärrettävää. Onko se vastaus tähän kysymykseen? Luoja tietää. Ei Ex-Sykkyrä ainakaan itse tiedä. Vastuuntyöntäjä v2.0.

 

Ostin karkkia, mutta ei tee edes mieli syödä.