Taitaahan tämä tosin olla vielä päivä kaksi.

Käyrä vaan on niin nousussa niin täytyy purkaa jonnekin. Aamupäivä meni vielä ihan olosuhteisiin nähden ok fiiliksissä. Viha oli alkanut laantua ja pystyttiin semi-rationaalisiin ajatuksiin. Ajattelin että perutaan se vuokrasopimuksen purku ja jään tähän kämppään vielä hetkeksi sillä töiden pitäisi jatkua heinäkuuhun asti. Äsken tuossa Ex-Sykkyrä näytti sähköpostia jossa vuokranantaja sanoi jo laittaneensa ilmoituksen nettiin ja että josko meillä olisi sopivaa aikaa näytölle mahdollisille seuraaville asukkaille. Eli minulta siis on lähdössä oikeasti kämppä alta. Hienoa - päivä vaan paranee.

Asiahan vakavuudestahan kertoo "Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta, 53 §" jossa todetaan suht nohevasti, "Kun puolisot asuvat yhdessä vuokraamassaan tai toisen heistä vuokraamassa yhteisenä kotina käytettävässä asuinhuoneistossa, ei puoliso saa irtisanoa vuokrasopimusta ilman toisen puolison suostumusta." Tätä ihanaa, ei ollenkaan lapsellista, vastuutonta, täysin epäkunnioittavaa ja aivan helvetin loukkaavaa käytöstä vastaan on jopa tehty laki. Laki. Pidin itseäni niin fiksuna ihmisenä parinvalinnassa etten sentään joutuisi koskaan turvautumaan lakipykäliin ihmissuhteissani, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.

Siitä onkin aikaa kun olen tuntenut oloni taas näin loukatuksi ja vihaiseksi. Teko kertoo melko selkeää kieltä mitä Ex-Sykkyrä on mieltä minun mielipiteistäni ja meidän parisuhteestamme. Fool me once, shame on you. Fool me twice, voitte kaikki haistaa pitkän vitun. Ajattelin ensimmäisen kerran jälkeen puoli vuotta sitten että eihän tämä voisi käydä uudestaan. Silloinkin joka hemmetin kaveri ja sukulainen tiesi että Ex-Sykkyrä halusi minusta eroon ennenkuin minä edes sain tietää jotakin olevan vakavasti vialla meidän parisuhteessa. Kuinka hemmetin nöyryyttävää ja loukkaavaa se olikaan. Meidän parisuhde. Minun ja sinun, kerrottu kaikille ennenkuin edes minulle. Olit jo varannut uuden asunnon ennenkuin kerroit edes minulle että haluat erota. Tai edes että parisuhteemme oli niin huonossa tilassa. Kuinka vitun sekaisin pitää olla. Miten voit tehdä näin minulle? MIKSI!? Jos en olisi näin vihainen, olisin erittäin surullinen. Kuinka rikki oletkaan. Pieni ihana Sykkyräiseni.

Itseään saa kai taas syyttää. Typerä mies. Luotti taas naiseen.

Eihän se maailmanloppu ole. Asuntoja saa kyllä ja ehkäpä tuo lakikin vähän suojaa. Mutta olen vain niin vihainen. Niin pettynyt. Niin kyllästynyt. Tähän pohjattomaan tunteeseen vatsassa johon ei ikinä totu. Olenko niin turha. Niin olematon. Merkityksetön. Edes jumalauta oma puolisoni ei ota minua huomioon. Eikä edes pyydä anteeksi. Ymmärtääkö hän edes mitä on tehnyt. Miltä tämä saa minut tuntemaan oloni.

Näitä asioita pois omasta mielestäni työntääkseni syytän kaikkea muuta. Syytän Ex-Sykkyrän isää. Perhettä. Kasvatusta. Valintoja. En tiedä. Jos rakkautta ei ole koskaan saanut keneltäkään, kai sitä on vaikea hyväksyäkään. Jos kaikki suhteet tuottavat pettymyksiä, kai sitä tekee valintoja jotka aiheuttavat vähinten pettymyksiä, vaikka ne olisivatkin epäloogisia. Omilla toimillaan aiheuttaa juuri sitä, mitä eniten pelkää. Koska itse on kontrollissa, kukaan muu ei aiheuta pettymystä jos itse kerkeää tuhoamaan kaiken ensin. Työntää ihmiset pois. Satuttaa ennenkuin he satuttavat sinua.

Pahinta varmaan on miten paljon hänestä silti välitän. Viimeksi kun edellisessä pitkässä suhteessani Ex-Pisimmäiseni petti minua, viha oli puhdistava. En tarvinnut enää häntä. Pystyin unohtamaan ja jatkamaan. Mutta aikani Ex-Sykkyrän kanssa on ollut parasta aikaa mitä olen elänyt. Vaikka olen suunnattoman pettynyt ja vihainen, välitän silti hänestä niin paljon. Tahdon vain hänen parastaan. Ettei hän olisi niin rikki kuin on. Että hän olisi ihana Sykkyräiseni ikuisesti.

Siksi tämä kai sattuu niin paljon.