Hassua. Mikä on taas tämä tunne vatsanpohjassa. Ihastumistahan se on. Whatsappin tsekkailua muutaman minuutin välein. Viestiketjujen lukemista uudelleen. Positiivista stalkkausta. Myöntäkää vaan, jokainen meistä on joskus tallentanut kuvan puhelimeensa ihastuksensa facebookista tai muusta sosiaalisesta mediasta. Sitten se polttelee siellä puhelimessa. Odottaa että sitä aina silloin tällöin katsoo hymyillen. Mutta mikään ei vedä vertoja sille tunteelle kun oikeasti saa olla samassa paikassa hänen kanssaan. Istua saman pöydän ääressä kuuntelemassa musiikkia. Katsoa silmiin aivan sekunnin pidempään kuin olisi normaalia. Hymyillen katsoa sivuun mutta samalla tuntea kauhea paino rinnalla. Halu katsoa uudestaan. Nähdä katsooko hän vielä takaisin. Epätoivo. Katso minua. Katso. Sitten kurkistat. Ja hän katsoo. Hymyilleen pöyhii hiuksiaan ja puraisee ajatuksissaan alahuultaan. Ja et voi olla enää varmempi mistään muusta asiasta kuin että haluat olla siinä. Ei ole parempaa paikkaa maailmassa.

Jos paikka on hyvä, niin on tilannekin. Kuka mies ei olisi aivan myyty kun sinulle sanotaan miten ihastuksen kohde haluaa hakeutua sinun seuraan. Miten hän tykkää viettää aikaa sinun kanssa. Ja minä haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Haluan oppia tuntemaan häntä paremmin. Haluan tietää miten hän nauraa sängyssä aamulla huonoille vitseille. Miten reagoi spontaaneihin kosketuksiin kesken päivän. Miten posket punottavat illalla muutaman viinilasillisen jälkeen.

No ehkä menen asioiden edelle. Vaikka molemmat selvästi ovat kiinnostuneita, mitään ei vielä ole tapahtunut. Viestejä whatsappissa, muutama selän hipsutus aamuyöstä klubilla, hymyjä, katseita ja hiusten jatkuvaa pöyhintää parempaan asentoon. Perjantaille lupasin viedä syömään. Tsekkaamaan uusi vegeravintola. Sitten tietää tarkemmin. Vaikka tänne blogiin näin ylitsevuotavan tunteellisesti kirjoitankin niin olen jo tarpeeksi vanha ymmärtämään että deiteillä voi käydä ilman että siitä seuraa mitään jatkoa. Viestejä voi lähtettää ja käden voi painaa selälle omistavanhaluisesti ilman sitä oikeaa lupaa omistaa. Vaikka hän onkin aivan uskomattoman kaunis, niin se ei välttämättä tarkoita sen syvempää henkistä yhteyttä. Mutta en kai edes lähtisi kokeilemaan jos se ei tuntuisi sopivalta. Enkä reagoisi näin ellen ajattelisi että se voisi olla jotain enemmänkin kuin kaveruutta. Eihän sitä koskaan tiedä. Joku ranskalainen lausahdus tähän nyt josta Anna Puu on tainnut tehdä jonkun biisinkin. Perjantaina nähdään miten käy.

Jos jaksan odottaa niin pitkään. En vaan voi olla hymyilemättä kun näen miten paljon hän pyörittelee hiuksiaan minun seurassani.