21.54 ja Poika istahtaa koneelle pitkästä aikaa. Tuntuu että Poika
istuu koneella vain, kun hänen tunteensa ovat sekavat. Ette ikinä
arvaa, ne ovat sitä jälleen kerran. Neiti sekoittaa taas Pojan päätä.
Huonosti sanottu, sillä Neiti ei ole tehnyt mitään. Poika on vain
kauniisti sanottuna rationaalisen tunteellinen. Ei niin kauniisti
sanottuna tunnevammainen. Pojan Hurtta kuoli ja haudattiin, ja niin
Poika vetäytyi itkutuhertamisen kautta juomis/angstaus-kierteeseen.
Jollei Poika istunut yksin, hän joi olutta. Se ei ollut viisasta, mutta
Poika ei sillä hetkellä välittänyt. Tätä kesti muutamia päiviä Pojan
elämässä.
Neitiin Poika ei ollut silloin yhteydessä, kuin messengerin kautta ja
kerran puhelimella. Nyt Pojasta tuntuu, että Neiti on ottanut Poikaan
väliä. Ennen Neiti soitteli tai tekstasi kerran päivässä, nyt hyvä jos
hänelle Poika ehtii kolme lausetta messegerissä kirjoittaa. Neiti tekee
töitä, joten Poika ei osaa oikein soittaakaan päivällä. Toisaalta, ei
Poika ole koskaan edes kokeillut soittaa. Miksei...sitä ei Poika tiedä.
Poika ei tiedä itsekään mistä on saanut sellaisen kuvan, että Neiti
olisi ottanut väliä. Neidin käytös ei ole muuttunut yhtään, mitä nyt ei
joka päivä soittele Pojalle, kun on töissä, silti Pojalla on tunne,
että "Mitä jos Neiti ei enää pidäkään Pojasta?". Miksei pitäisi?
Ainahan kun Neidin kanssa keskustelee messengerissä ne muutamat hetket,
Neidiltä tulee "pienenpikuinkolme" viestiä ja muutenkin "On ikävä."
viestejä. Mikä siis Poikaa vaivaa?
Poika on ehkäpä vain todella tunnevammainen. Eniten Poika pelkää, että
se on Pojassa se vika. Mitä jos Poika ei enää rakastakaan Neitiä. Hän
kuvittelee kummallisia asioita, että tekisi jättämisestä helpompaa.
Poika on ollut ennenkin rakastunut, ja tietää rakastumisen ja
ihastumisen eron. Neidin kanssa se ei ollut ihastumista. Kun Poika
makaa yksin sängyssä, ja Neidiltä saapuu tekstiviesti. Se tuntuu
vatsanpohjassa. Pelkkä "<3" saa jo Pojan kaipaamaan Neitiä
viereensä. Saa Pojan halaamaan peittoa. Poika pelkää Neidin jättävän
Pojan, mutta ei keksi yhtään syytä, miksi on saanut tällaisen kuvan.
Poika kuvittelee kaikkea tyhmää, mutta ehkäpä se on kuitenkin se, että
Pojalla on ollut tyhjiö elämässä Hurtan lähdettyä. Eikä yhtään
angst/olut kuuri auttanut siihen. Ja nyt Neitiä on niin suuri ikävä,
että Poika alkaa pelkäämään, että Pojan tuki ja turva katoaa elämästä.
Sitä Poika ei nyt kestäisi. Tosin ei tämäkään ole Pojalle helppoa.
Tuskailla tunteiden kanssa jotka tietää vääriksi, mutta silti ne syövät
Poikaa rotan lailla.
Poika tilittää ja tuntee itsensä teiniksi... Pöh.
Zen Café - Huonot Päiväsi
sunnuntai, 10. heinäkuu 2005
Kommentit