23.49 Wooosh, siinä se puhalti. Kaiken ikävän ja itkettävän pois. Olenkin lapsesta asti pitänyt tuulesta ja myrskystä.


Huppista, taas hävisi vissiin puolet postauksista. Miksikö? Vaikka yleensä pyrin kertomaan asioista sen oikean ja puolueettoman puolen, niin minun oli todettava, että varsinkin viime postaukset eivät antaneet oikeaa kuvaa siitä mitä minulle oikeasti tapahtui. Niiden poistaminen laittaa asialle pisteen. Olen saanut asiat omassa päässäni selviksi ja asia on hänessä. Olemme Exän kanssa kavereita. Ei lisättävää. Pari muutakin postausta näköjään lähti ihan siinä sivussa terapian vuoksi. Hups.

Voin suositella kaikille blogaajille, että lukee välillä omia postauksiaan, ja ehkäpä jopa poistaa osia niistä. Hyvin terapeuttista. Oli ihanaa lukea taas kuinka jouluna maistui kinkku ja tyttö. Ja toisaalta oli ihanaa poistaa se erittäin turha ja tarpeeton "älä-itke-angstiteini-kajaalit-valuu" -kohtaus pois elämästäni.

Minun piti lähteä tänään kaupungille. Jos ei muuta niin ostamaan piirrustustarvikkeita. Vanhat alkavat loppumaan. Sekä ostamaan uusi mikrofoni tietokoneeseen. Ketteränä kuin kärppä ja kissalle ominaisin refleksein istuin edellisen päälle. Se hajosi ns. paskaksi. Mutta en sitten jaksanut lähteä ihmisten ilmoille. Tyydyin juoksulenkkiin ja pitkään suihkuun. Juostessa ulkona tuoksui parisuhteelle. Sellainen syksyn ensilumen tuoksu, vaikkei lunta vielä olekaan maassa. Jotenkin olen aina rinnastanut sen ulkona naisten kanssa kävelyyn. Käsikkäin yöllä, kun ketään ei ole näkemässä. Silloin tuoksuu aina juuri tuolta miltä tänäänkin. Juostessa ja ilman raikkautta haistellessa tuli rauhallinen olo. En tiedä miksi, älkää kysykö, mutta tuli vain. Jotenkin sellainen varma olo, että jossain välissä minäkin taas kävelen yöllä kainalokkain jonkun kanssa. Ja yö tuoksuu silloin aivan tälle.



Kings of Convenience - Homesick