Tuntuu lintumaiselta. Sellaiselta tulilinnulta. Feeniksiltä. Kvaak.

Sellaista se kai aina on elämän käännekohdissa. Tämä käännekohta nyt on tietysti ollut aikaväliltään jo melko pitkä, mutta se alkaa varmaan kääntymään kohti loppua. Ja lopusta alkaa aina jotain uutta. Tuhkasta nousee jotain uutta. Sama lintu, mutta hieman erilaisena, uudelleensyntyneenä. Olen varmaan sitä sorttia joka laittaa kerralla kaiken uusiksi. Akka meni vaihtoon niin perskeles, laitetaan sitten kaikki. Poltetaan oikein urakalla kaikki että uudelleensyntyminen on täydellinen. Turha jättää vanhoja höyheniä kiikkumaan. Emotionaalisesti menin tottakai uusiksi, en mielestäni muuttunut kauheasti mutta kaikki on silti uutta. Palanut ja kasvanut melkein samanlaisena takaisin. Fyysisesti olen vielä vähän tuhkien keskellä, 5 kiloa pudotettu painoa ja lihakset alkavat taas näkymään. Ainakin toiset 5 kiloa pitäisi vielä pudottaa, ehkä vähän enemmänkin. Melkein meinasin leikata hiuksenikin, mutta olen aika kiintynyt näihin vaikka kasvatinkin ne oikeastaan ex-Pisimpäni kannustuksesta. Itseasiassa lyhensin melkoisesti heviruuhkatukkaani, mutta en usko että vanhoihin lippatukka-aikoihin on enää palaamista. Tulevaisuuden suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa varmistumaan ja kunhan saan viimeisen vihreän valon niin voin lakata stressaamasta. Tuntuu hyvältä luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä jotain isompaa päätöstä elämäni suunnasta ilman että se on jonkinlainen kompromissi vanhempieni, rakkaani tai oman epätietoisuuteni/päämäärättömyyteni kanssa. Vapauttavalta. Tätä minä haluan.

Mitkä nyt sitten ovat fiilikset. Olen jo melkein valmis laittamaan ex-Pisimmälleni viestiä että ottaisi kissasta kuvia ja lähettäisi minulle. Hitleriltä näyttävää karvaista makkaraa jota jotkut ovat kissaksi luulleet on ikävä, mutta en taida ihan vielä uskaltaa ottaa kontaktia. Ihan vain varmuuden vuoksi. Taidan odottaa suunnitelmien varmistuseen saakka, ehkä jopa siihen että olen päässyt tavoitepainooni. Koska silloin olen viimeistään itseni herra. Palanut ja syntynyt tuhkista. Elämäni oma suunta. Fiilikset voisi periaatteessa tiivistää tähän mahtavan ajattelijan lausahdukseen :

Well yeah, and I'm sad, but at the same time I'm really happy that something could make me feel that sad. It's like, it makes me feel alive, you know? It makes me feel human. And the only way I could feel this sad now is if I felt somethin' really good before. So I have to take the bad with the good, so I guess what I'm feelin' is like a, beautiful sadness.

Ikuinen kunnioitukseni muuten sille ihmiselle joka tietää kuka tuon sanoi ilman että googlettaa sitä.

Kvaak.