11.47... Kylmä ulkona ja sisällä.
Vedän vaatteita päälle. Ulkona on kylmä, mutta tahdon silti mennä
Tyttöä vastaan. Avaan oven ja kylmä iskee vasten kasvoja. Kylmät väreet
kulkevat selkärankaa pitkin. Suljen oven ja hieron käsiä yhteen.
Kudotut lapaset eivät ole riittävät kylmää viimaa vastaan. Kävelen.
Lumi narskuu askeleiden alla ja lunta putoilee pieninä hiutaleina
taivaalta. Tyttö näkyy pyörätien toisessa päässä, sydän jättää iskun
väliin. Jatkan kävelemistä. Pysähdymme parin metrin päähän toisistamme.
"Moro." "Moi." Tyttö katsoo maahan ja sivulleen. Ei kertaakaan
silmiini. Sekunnit tuntuu tunneilta. Levitän käteni sivuille ja Tyttö
syöksyy syliini, kietoo kätensä minun ympärilleni. Hän painaa päänsä
rintaani vasten ja sanoo "Mun tulee sua niin ikävä." "Tiedän tunteen.
Mulla on ollut sua ikävä jo nämä muutamat päivät mitä ei olla nähty."
Hän nostaa päänsä rinnaltani ja katsoo ylös minuun. Tytöllä on kyynel
tai kaksi silmissään. Täydellinen, virheetön. Se vierähtää poskelle
mutta edes meikki ei sotkeennu. Otan lapasen pois ja pyyhkäisen
kyyneleen Tytön poskelta. Hetken katson silmiin, suutelen otsalle. "Et
ole taaskaan osannut ajaa partaasi." "Voiko tätä edes parraksi kutsua?"
"No on se ainakin jo tasainen sänki, ei sellainen pitsiliina."
Naurahdan, hymyilyttää. Tyttö painaa päänsä takaisin rinnalleni. Hymy
hyytyy. Tyttö tärisee sylissäni. Alan kääntymään kotia kohti.
"Meillä..." Tyttö tiukentaa otettaan. "Sä ihan täriset. Meillä olisi
sisällä lämmintä." "Ei se kylmästä johdu." Halaan häntä entistä
lujempaa. Helvetti minä tykkään tästä tytöstä.
Soilwork - Wherever thorns may grow
sunnuntai, 11. joulukuu 2005
Kommentit