20.57 Pakko kertoa vähän eilisestä.
Ensimmäinen herätys öböyt klo 09.35 :
Aurinko paistaa verhojen pienestä raosta. Tiedän isän olevan lähellä
ennenkuin hän edes raottaa ovea. On lähdössä kuntoutukseen. On kai
mennyt olkapää töissä rikki. Jotain äiti siitä puhui, en nyt muista
mitä, ei kiinnostakaan. On kai pariviikkoa sairaslomalla. Tai siis
viikon, ensiviikolla nimittäin koko perhe Madeiralle. Ei nyt jaksa
innostua, lisää unta. Kerään tyynyt lähelleni ja hautaudun.
Toinen herätys öböyt klo 13.23 :
Joku rapistelee ovella. En jaksa kiinnostua. "Meidän koira syö
kaupustelijoita aamupalaksi!" Taisi uskoa, sillä oven kolkuttelu
loppui... Harmi vain ettei ole enää koiraa joka söisi kaupustelijoita.
Verhot ovat auenneet, en muista avanneeni niitä. Aurinko paistaa
silmiin ja tuuli kiskoo kattopeltiä. Nousen ylös ja kylmät väreet
nousevat iholle. Kömmin koneelle ja laitan musiikkia soimaan. Jääkaappi
kaikuu tyhjyyttä. Uudestaan kylmät väreet. Aamulehti on lattialla. En
jaksa kaivaa edes sarjakuvia esille. Käyn koneella kääntämässä
musiikkia hiljemmälle. Telkkari päälle, kanavasurffaus, "ei mitään",
teksti-tv päälle, äänet pois ja takaisin sänkyyn. Kerään tyynyt
lähelleni ja hautaudun.
Kolmas herätys öböyt klo 16.34 :
Äiti soittaa kännykkään. Jaksanko vastata? Lopulta vastaan. Moraali ei
anna enää olla odottamatta pidenpään että "jos se lopettaisi". On
mummon luona käymässä, isä tulee sitä kautta ja ottaa hänet mukaansa
tai toisin päin. En ymmärrä, miten se voi yhdellä autolla mennä
toisinpäin. Mumisen kysymyksen, mutta äiti ei ymmärrä minun
kysymystäni. "Joo, okei. Tuo ruokaa." Ja punaistaluuria.
Musiikki ei enää soi. Kone on kaatunut. Tekisi mieli lyödä, mutta se
varmaan vain suuttuisi enemmän. Tyydyn sammuttamaan sen kokonaan.
Teksi-tv näyttää jotain surullisia otsikoita. Ei kiinnosta, sänky
näyttää kutsuvammalta kuin maailmanparannus. Kerään tyynyt lähelleni ja
hautaudun.
Neljäs herätys öböyt klo 19.46 :
Herään auton tööttäykseen. Äitin pyörä on jäänyt autotallin oven eteen.
Minä joudun korjaamaan sen pois, koska kuulemma olen sen siihen
jättänyt. En ymmärrä, en ole poistunut talosta tänään ollenkaan. Olen
liian väsynyt valittaakseni. Sysään pyörän syrjään ja painun takaisin
sisälle. Hämärä ulkona näytti kutsuvalta, mutta pakko vääntäytyä
juomaan jotain. Kurkku tuntuu kuivalta. "En käynyt kaupassa, kun isä
sanoi kaapissa olevan ruokaa." "Ei minulla nälkä ollutkaan." Juon
tuopillisen vettä. Kurkkua kuivaa edelleen, mutten jaksa juoda enempää.
"Käy postilaatikolla. Näytät ihan kalpealta, saisit vähän raitista
ilmaa." "Mmmh, joo." Laahustan omaan huoneeseeni ja vedän verkkarit
jalkaani. Katson tyynyjä, miten ne haluaisivatkaan minua. Miten minä
haluaisinkaan niitä.
Viides herätys öböyt klo 20.01 :
Sade tihkuaa kasvoilleni. Ulkona on aivan hiljaista. Ihana kaunis
hämärä. Katson taivasta, se on niin vaalea puiden tummuutta vasten.
Alan heräämään. Miten raitis ilma ei tuntunutkaan äsken näin hyvältä,
siinä haistaa syksyn. Siinä maistaa raikkauden. Koira haukkuu jossain
kaukana, tuuli paiskoo edelleen kattopeltejä ja rapisuttaa koivujen
lehtiä. Muuten on hiljaista. Havahdan ja kaivan taskustani kännykän.
Avaan näppäinlukon, jotta näkisin kellon hämärtyvässä illassa. Se
lähestyy yhdeksää. Olen melkein tunnin kuunnellut tuulta ja maistellut
sadetta. Nappaan pihan puusta omenan, se on ihanan raaka ja kirpeä.
Pureksin sitä hetken ja syljen pois. Heitän kodan tielle, katulamppu
alkaa syttymään. Käännä sille selkäni ja kävelen sisälle. Potkin kengät
jaloistani ja askellan huoneeseeni. "Missä posti?" "Posti?" ja suljen
huoneen oven. Sänky on edelleen lämmin. Kerään tyynyt lähelleni ja
hautaudun. Suussa maistuu omena.
Pakko kertoa jotain tästä päivästä :
Intiaanikesä kirjoitti ihanasti, mutta vasta nyt pääsin lukemaan sen. http://intiaanikesa.blogsome.com/2005/08/24/57/
Vasikka kävi täällä. Veljeni koira. On vain isoksi kasvanut vauva, ei
hallitse vielä oikein raajojaan ja törmäilee ja kaatuilee kaikkeen.
Söötti. Tuntui taas hyvältä tuntea kuono polven päällä ja tasainen
hengitys kättä vasten. Vasikka.
Strapping Young Lad - Room 429
lauantai, 27. elokuu 2005
Kommentit