No. Nyt ollaan sitten tilanteessa jossa se nimi pitäisi keksiä. Taikauskolle ei ole enää sijaa.

Viimeiset pari päivää ei olla muuta tehtykään kuin oltu yhdessä. Ihana sykkyrä nukkuvaa naista odottaa sängyssä kun palaan duunista nukkumaan. Suukotan korvaa ja ryömin viereen. Sykkyrä siirtyy lähemmäksi ja hyrisee tyytyväisenä. Silitän hänet uneen. Tuutko meille ja jäätkö yöksi, tutut sanat. Jokainen hetki tuntuu hyvältä ja läheisyys koukuttaa.

Tuskailin pitkään mitä oikein kirjoitan. Minkä nimen antaisin tuolle ihanaiselle sykkyrälle. Parhain mitä sain sanottua oli "läheisyys koukuttaa". Kammottavaa paskaa näin niinkuin kirjallisesta näkökulmasta. Mutta jotenkin mitkään sanat ei saa kuvattua sitä fiilistä mikä on. Kun Sykkyrä tulee kainaloon makaamaan, silittelemään rintaa ja heittää toisen jalan ympärilleni. Mieli tyhentyy. Ei ole sanoja. Vain paskoja adjektiiveja sekä kliseisiä verbejä. Haluan vain olla hänen lähellään.

Sykkyrä. Ei kyllä aivan sellainen nimi mitä ajattelin. Se vaan jotenkin tuli.

Mahtava nainen.