Kello on 23.56. Poika istuu pitkästä aikaa koneella. Pojalla on ollut
aika raskasta. Hurtta on viimein pantu uneen. Perjantaina päättyi elämä
bordercollie Skydive Foililta, ylähuulen syövän selättämänä. Perjantain
Poika vietti aikaa Hurtan kanssa makoillen, sille puhuen ja selkää
silittäen. Hurtta tuhisi omaan tapaansa pää Pojan sylissä ja nuoli
kättä, ainakun se lähelle Hurtan päätä joutui.
Kello 18.00 oli lääkäriin varattu aika. Pojalle menomatka oli
yllättävän helppo, mutta odotus lääkärin vastaanotolla oli yhtä tuskaa.
Hurtan pää käsissä, Hurtta ja Poika katsoivat toisiaan silmiin. Poika
voisi vannoa nähneensä Hurtan silmissä sääliä ja toivoa. Mitä se sitten
todella oli ja miksi... sitä ei Poika tiedä. Kymmenen yli kuusi Hurtta
kutsuttiin sisälle. Hetken Lääkäri puhui, mitä tulisi tekemään ja mitä
tulisi tapahtumaan. 18.15 neula työnnettiin Hurttaan. Hurtta ei edes
liikahtanut. Lääkäri sanoi, että suonta oli jo vaikea löytää. Poika
tunsi syyllisyyttä, että oli päästänyt Hurtan niin huonoon kuntoon.
Hurtta seisoi lääkärin pyödällä, Poika halasi Hurttaa koko ajan.
Hiljakseen Hurtan takatassut alkoivat lipsua, ja Hurtta kävi pöydälle
makuulle. Poika kiristi otettaan Hurtasta. Hurtan silmät alkoivat
painua kiinni. Poika tunsi Hurtan hengityksen tasaantuvan ja vähenevän.
Hurtta nuoli Pojan kättä viimeisen kerran, kunnes Hurtan hengitys
loppui. Hurtan sydän iski vielä muutaman kerran, ja Hurtta kuoli Pojan
käsivarsille... Poika ei meinannut pystyä ajamaan autolla kotiin
kyyneleiltään.
Poets of the Fall - Sleep
sunnuntai, 3. heinäkuu 2005
Kommentit