Kello on 23.56. Poika istuu pitkästä aikaa koneella. Pojalla on ollut aika raskasta. Hurtta on viimein pantu uneen. Perjantaina päättyi elämä bordercollie Skydive Foililta, ylähuulen syövän selättämänä. Perjantain Poika vietti aikaa Hurtan kanssa makoillen, sille puhuen ja selkää silittäen. Hurtta tuhisi omaan tapaansa pää Pojan sylissä ja nuoli kättä, ainakun se lähelle Hurtan päätä joutui.

Kello 18.00 oli lääkäriin varattu aika. Pojalle menomatka oli yllättävän helppo, mutta odotus lääkärin vastaanotolla oli yhtä tuskaa. Hurtan pää käsissä, Hurtta ja Poika katsoivat toisiaan silmiin. Poika voisi vannoa nähneensä Hurtan silmissä sääliä ja toivoa. Mitä se sitten todella oli ja miksi... sitä ei Poika tiedä. Kymmenen yli kuusi Hurtta kutsuttiin sisälle. Hetken Lääkäri puhui, mitä tulisi tekemään ja mitä tulisi tapahtumaan. 18.15 neula työnnettiin Hurttaan. Hurtta ei edes liikahtanut. Lääkäri sanoi, että suonta oli jo vaikea löytää. Poika tunsi syyllisyyttä, että oli päästänyt Hurtan niin huonoon kuntoon. Hurtta seisoi lääkärin pyödällä, Poika halasi Hurttaa koko ajan. Hiljakseen Hurtan takatassut alkoivat lipsua, ja Hurtta kävi pöydälle makuulle. Poika kiristi otettaan Hurtasta. Hurtan silmät alkoivat painua kiinni. Poika tunsi Hurtan hengityksen tasaantuvan ja vähenevän. Hurtta nuoli Pojan kättä viimeisen kerran, kunnes Hurtan hengitys loppui. Hurtan sydän iski vielä muutaman kerran, ja Hurtta kuoli Pojan käsivarsille... Poika ei meinannut pystyä ajamaan autolla kotiin kyyneleiltään.

Poets of the Fall - Sleep