07.53...
Nojaamme tiskipöytään. Minä, Neiti ja ilmeisesti
joku hänen kaverinsa. En tunne häntä. He puhuvat koulusta ja
tulevaisuudesta. Minä olen hiljaa. Edessämme on oviaukko, jonka
toisella puolella on peili. Katsomme kaikki aukon läpi peilistä
itseämme. Kolmas meistä menee oviaukosta sisään ja kääntyy peilin ohi.
Neiti kääntyy kasvokkain minua ja suutelee suulle. Hänkin kävelee
oviaukosta sisään. Minä jään katsomaan itseäni aukon läpi peilistä. En
liiku. Ovi sulkeutuu.
Suuri susi kävelee eteeni, en näe enää
ovea, olemme ulkona. Se työntää kuonoaan käteni alle. Hyppään sen
selkään ja ratsatamme kukkuloille. Se jättää minut hautakivestä ja
luusta tehdyn kirveen luo ja katoaa. Kuulen torven ja tiedän että
villisiat hyökkäävät. Näen niiden tulvivan yli läheisten kukkuloiden.
Nostan kirveen maasta. Se tuntuu kevyeltä kuin höyhen. Valitsen
kohteeni ja lyön. Lyön kunnes se ei enää liiku. Mikään kukkoloilla ei
enää liiku. Kirves tuntuu niin kovin raskaalta.
Kuulen äänen.
Tunnen sen heti. Tyttö itkee. Pudotan kirveen ja lähden juoksemaan
ääntä kohti. Päädyn lasiseen käytävään, jonka päässä Tyttö itkee
käsiään vasten. Yritän päästä lähemmäs, mutta en pääse aivan hänen
luokseen. Kurottamalla kättäni voisin ehkä koskettaa häntä. Mitä
lähemmäs käteni Tyttöä pääsee, sitä enemmän lasisiin ikkunoihin
ympärillämme alkaa ilmestymään säröjä ja halkeamia. Kosketan Tytön
poskea, lasit ympärillämme räjähtävät. Sirut viiltelevät molempia. Se
sattuu sanoinkuvailettomasti. Tiedän että ottamalla käteni pois, sirut
lakkaisivat satuttamasta ja viiltelemästä. Tyttö kääntää hieman päätään
ja suutelee minua kämmenelle. En ota kättäni pois. Kaadumme maahan.
Herään sätkähtäen istumaan ja hengittäen raskaasti. Päähän sattuu.
Kurkku on kuiva. Nyt olen kitannut litrakaupalla vettä ja silti kurkku
tuntuu kuivalta. Aivastuttaa, nuha ja tuntuu että muutenkin joka
lihasta pakottaa... Ei helvetti mikä yö.
CMX - Sanansaattaja
keskiviikko, 30. marraskuu 2005
Kommentit