Asiat eskaloituu nopeasti.

Äkämyksissäni kirjoitin tuon edellisen postauksen ja käytin ehkä hieman epäreiluakin kieltä ja kuvauksia. Olin vihainen ja ei olisi pitänyt, mutta se on nyt siinä. Muistuttakoon sitten vaikka minua heikkouden hetkestäni. Kirjoittamisen jälkeen kävin laittamassa vielä viestin facebookkiin Pisimmälleni että ei tarvitse tulla kotiin, voi jäädä Mulkkunsa luokse yöksi. Etten halua nähdä häntä. Ilmesesti otti sen tosissaan, sillä mitään vastausta ei kuulu ja istun nyt kissan kanssa juomassa olutta. Pohtien mitä on tullutkaan tapahtuneeksi taas.

Tyhjä olo. Jotenkin kaikki tulevaisuus on pyyhkäisty pois ja tuntuu kuin olisin jäänyt kellumaan tyhjän päälle. Kaikki mitä oli suunniteltu ja mietitty on kadonnut. Yhdellä ainoalla sanalla. Mitä nyt. Pitäisi yhtä aikaa suunnitella mitä tahtoo tehdä elämällään ja yrittää diilata sen kanssa että nainen jota rakasti yli neljä vuotta onkin yhtäkkiä lyönyt veitsellä kasvoihin. Loukannut niin syvästi ettei sille löydy sanoja. Tekisi mieli vain maata sängyssä tekemättä mitään. Toisaalta tekisi mieli tehdä kokoajan jotain. Lähteä ja mennä ettei tarvitsisi ajatella onko kenties tälläkin hetkellä tapahtumassa jotain... jotain mitä en halua tietää. Eihän sen pitäisi kiinnostaa enää, mutta irrottaminen täysin jostain näin pitkästä ja syvästä ei onnistu muutamassa päivässä. Ei sillä että olisin surullinen. Enemmänkin tunteettoman tieteellisesti kiinnostunut. Schrödingerin ex-avopuoliso. Se voi joko panna muita tai olla panematta, mutta emme voi tietää sitä avaamatta laatikkoa. Toisaalta haluan tietää, toisaalta haluan vain unohtaa kaiken. Maata sängyssä ja juosta maratonin yhtäaikaa.

Kai tämä on mahdollisuus uudelle alulle. Tehdä jotain muuta, mennä jonnekin muualle. Aloittaa uusi elämä. Kaikki vaan tuntuu tulevan niin nopeasti. Kukaan ei edes tiedä tästä, muut kuin blogini lukijat. Pitäisi vielä kertoa vanhemmilleni, jotka aivan täysin ovat jo adoptoineet Pisimpäni miniäkseen. En ihmettelisi vaikka äitini olisi jo suunnitellut häitämme. Pitäisi kertoa kavereille ja tuttaville. Miten voin kohdata kaiken sen. Sanoa että jälleen kerran nainen on jättänyt minut toisen miehen vuoksi. Tuntuu että tuhat asiaa vaatii yhtäkkiä taas huomiotani, juuri silloin kun sitä vähiten haluaisin. Heittäydynkö hulluna oravanpyörään ja hukutan murheeni tekemiseen vai käperrynkö pieneksi kasaksi sohvan taakse vapisemaan ja hallusinoimaan kissanminttua suupielessä.

Onneksi minulla on hyviä vanhoja ystäviä. Uskoisin että parin seuraavan kuukauden aikana tulee pari kertaa käytyä baarissa purkamassa miten naiset ei ole luottamuksen arvoisia. Jos pikkuhiljaa alkaisi saamaan elämästä taas kiinni. Arki palaisi takaisin päiviin... Ja ainakin viikon verran aion nauttia rintaa kouristavasta katkeruudesta ja julmasta vihasta ja pilata täysin ex-Pisimpäni suhteen Mulkkuun. SAATANA SAA KÄRSIÄ!

Se oli vitsi. Ainakin ehkä osittain.