02.42 Ilmeisesti huomenna oli aika suhteellinen käsite.
Pitäisi kai jotain kertoa lomasta.
Mietin pitkään että tästä tulee sellainen pitkä "brassailen
kokemuksillani kun olen käynyt ulkomailla" -postaus. Mutta ei jaksa...
Heitän tähän pari kohtaa mitä jäi mieleen :
Oli lämmintä, kun aurinko paistoi.
Olut oli hyvää.
Nilkkoihin tuli palovammat. En edes tajunnut sitä ennen kuin minulle sanottiin asiasta.
Naiset olivat kauniita. Tosin suurin osa paikallisista oli suurissa
aurinkolaseissa, vähintäänkin paljastavissa paidoissaan ja
korkkarisandaaleissaan valitettavasti toistensa kopioita. Olivathan
nekin kauniita mutta no... ehkä arvostan toisenlaista kauneutta.
Pikkuletit kutittavat vatsaa, mutta 2000 kilometriä on pitkä matka.
Tiedättekö miltä tuntuu kävellä pilven sisään? Kaikki verhoutuu
valkeaan usvaan. Kosteus kihelmöi iholla kuin herkkä kosketus. Jokainen
sisäänhengitys on kuin raikas jää keuhkoissa. Amatson kohtaa Tolkienin
kauneimmat unelmat. Sammaleet laskeutuvat käyrien ikipuiden välistä
kalliota. Se oli epätodellista. Niin kaunista ettei sitä voi sanoin
kuvailla. Käykää Madeiralla niin voitte tietää. Sanat eivät tee sille
oikeutta. Siihen pilviseen metsään olisin tahtonut eksyä.
Jaa kait pitäisi jotain nykytilanteestakin kertoa.
Katsoin Advent Childrenin. Nauroin nörttivitseille (nref teh
palydians!!!11!). Sanoin "lol" kun piti nauraa. Ajattelin että olisi
hienoa omistaa paita jonka hihassa lukisi : "Somebody set us up the
bomb." Ehkä pitäisi olla hetki erossa tietokoneesta... Pääsin kouluun
viimeisellä (?) varasijalla. En luultavasti edes halua sinne. Onpahan
varalla jos en muutakaan armeijan jälkeen ole keksinyt. En ole saanut
öisin unta. Soittelen herkkiä balladeja yöllä koneella ja nautin
olostani. Eilenkin laitoin taksarin uuniin siinä kello 02.36 aamulla ja
soitin The Curea ja Ultramariinia. Lopulta sain syötyä taksarista ehkä
kaksi ranskalaista ja yhden hervottoman kokoisen makkaranpalan. Mutta
miten ihana tunne istua keittön pöydässä teekuppi kädessä, lukea lampun
valossa hyvää kirjaa, kuin ikkunoissa loistaa vain yön pimeys ja
kuunnella miten uunin kello piippaa ruuan valmistumista ja musiikki
humisee taustalla niin hiljaisella, ettei siitä saa selvää..
Tulevaisuusko? Tahdon mennä
katsomaan Jali ja Suklaatehdas. Nautin lomastani. Nukun ja oleilen
sängyssä suuresti. Luen. Katselen lomakuvia kyllästymiseen asti eri
sukulaisten kanssa. Kyllä, vain minun telkkarissani voi katsoa kuvia
suoraan digikamerasta. Eli siis kaikki kuvat sukulaisille näytetään
minun telkkaristani, minun huoneessani, minun siitä suuresti kärsiessä.
Mitä järkeä ottaa 250 kuvaa joista ehkä kolmea katsotaan vielä vuosi
tuon loman jälkeen. Minä otin noin 3 kuvaa lomalla. Aika sopiva
määrä... Voisi mennä lämmittämään loput taksarista.
The Cardigans - Higher
keskiviikko, 21. syyskuu 2005
Kommentit