02.42 Ilmeisesti huomenna oli aika suhteellinen käsite.

Pitäisi kai jotain kertoa lomasta. Mietin pitkään että tästä tulee sellainen pitkä "brassailen kokemuksillani kun olen käynyt ulkomailla" -postaus. Mutta ei jaksa... Heitän tähän pari kohtaa mitä jäi mieleen :

Oli lämmintä, kun aurinko paistoi.

Olut oli hyvää.

Nilkkoihin tuli palovammat. En edes tajunnut sitä ennen kuin minulle sanottiin asiasta.

Naiset olivat kauniita. Tosin suurin osa paikallisista oli suurissa aurinkolaseissa, vähintäänkin paljastavissa paidoissaan ja korkkarisandaaleissaan valitettavasti toistensa kopioita. Olivathan nekin kauniita mutta no... ehkä arvostan toisenlaista kauneutta.

Pikkuletit kutittavat vatsaa, mutta 2000 kilometriä on pitkä matka.

Tiedättekö miltä tuntuu kävellä pilven sisään? Kaikki verhoutuu valkeaan usvaan. Kosteus kihelmöi iholla kuin herkkä kosketus. Jokainen sisäänhengitys on kuin raikas jää keuhkoissa. Amatson kohtaa Tolkienin kauneimmat unelmat. Sammaleet laskeutuvat käyrien ikipuiden välistä kalliota. Se oli epätodellista. Niin kaunista ettei sitä voi sanoin kuvailla. Käykää Madeiralla niin voitte tietää. Sanat eivät tee sille oikeutta. Siihen pilviseen metsään olisin tahtonut eksyä.

Jaa kait pitäisi jotain nykytilanteestakin kertoa. Katsoin Advent Childrenin. Nauroin nörttivitseille (nref teh palydians!!!11!). Sanoin "lol" kun piti nauraa. Ajattelin että olisi hienoa omistaa paita jonka hihassa lukisi : "Somebody set us up the bomb." Ehkä pitäisi olla hetki erossa tietokoneesta... Pääsin kouluun viimeisellä (?) varasijalla. En luultavasti edes halua sinne. Onpahan varalla jos en muutakaan armeijan jälkeen ole keksinyt. En ole saanut öisin unta. Soittelen herkkiä balladeja yöllä koneella ja nautin olostani. Eilenkin laitoin taksarin uuniin siinä kello 02.36 aamulla ja soitin The Curea ja Ultramariinia. Lopulta sain syötyä taksarista ehkä kaksi ranskalaista ja yhden hervottoman kokoisen makkaranpalan. Mutta miten ihana tunne istua keittön pöydässä teekuppi kädessä, lukea lampun valossa hyvää kirjaa, kuin ikkunoissa loistaa vain yön pimeys ja kuunnella miten uunin kello piippaa ruuan valmistumista ja musiikki humisee taustalla niin hiljaisella, ettei siitä saa selvää..

Tulevaisuusko? Tahdon mennä katsomaan Jali ja Suklaatehdas. Nautin lomastani. Nukun ja oleilen sängyssä suuresti. Luen. Katselen lomakuvia kyllästymiseen asti eri sukulaisten kanssa. Kyllä, vain minun telkkarissani voi katsoa kuvia suoraan digikamerasta. Eli siis kaikki kuvat sukulaisille näytetään minun telkkaristani, minun huoneessani, minun siitä suuresti kärsiessä. Mitä järkeä ottaa 250 kuvaa joista ehkä kolmea katsotaan vielä vuosi tuon loman jälkeen. Minä otin noin 3 kuvaa lomalla. Aika sopiva määrä... Voisi mennä lämmittämään loput taksarista.

The Cardigans - Higher