01.56 Mieskoukku. Vaikken ehkä olekaan mikään Mister Finland, täytyyhän miehellä jotain keinoja hurmata olla.
Olen ollut kerrassaan hämmentynyt että Clint-papan neuvo ei ole tuottanut tulosta. Vaikka kuinka on syönyt jäätelöä portailla, Reneeni ei vain ole katsonut pois kävellessä taakseen. "Kyllä hän katsoo jos on kiinnostunut" Clint on kuiskuttanut korvaani. Mutta miksen ole sitten saanut sitä silmäystä olan yli. Melkein jo pelkäsin oliko Clint-henki pettänyt minut ja jättänyt oman onneni nojaan.
Lauantai. Wild Wild West lähenee loppuaan, mutta se ei ole koskaan kiinnostanut. Edes Kevin Kline ei ole kovin hauska vaikka häntä nerona pidänkin. Kännykkä värisee sängyn laidalla ja nousen makuulta kyynärpään varaan jotta yletän siihen Paremman Puoliskon yli. "Äippä". Katson ranteesta kelloa, mutta puolivälissä liikettä tajuan että näkisihän sen kännykästäkin. "No moro." Unohdin oikeasti katsoa mitä kello on. Nostan luurin korvalta ja tajuan puolivälissä liikettä että olisihan sen voinut katsoa rannekellostakin. Pari ensimmäistä lausetta kaikuu huoneessa tyhjille korville. "Häh?" Äiti selittää uudestaan että ovat kymmenen minuutin kuluttua perillä. Huokaisten myönnyn ja suljen puhelimen. Parempi Puolisko tuijottaa kysyvästi hieman unisin silmin ja hiuksin. "Pitää..." Mutta hän aloittaa sanomaan samaan aikaan. "Pitää vissiin laittaa vaatteita päälle." Hymyilen surullisesti ja nousen sängystä vetämään paitaa päälle.
Ulko-ovi naksahtaa lukkoon takanani. Tuulen puuska pölläyttää Paremman Puoliskon hiuksia ja sekä Kuninkaiden Koitoksen sivuja kädessäni. Käperryn suojelevasti tärkeimmän ympärille. Huomaan sen olevan kirja. Muutama askel ja hänen täytyy lähteä eri suuntaan. "Joo no..." Kerkeän änkyttää ennenkuin hän kietoo kätensä kaulani ympärille. Työnnän toisen käden hänen housujen takataskuun ja vedän lähemmäs. Toinen käsi edelleen suojelevasti GRR Martinin kultakimpaleen ympärillä. Tunnen välitöntä halua sanoa "Perse", mutta happi ei riitä. En välitä. Irroitan otteen ja työnnän toisen käden oman takin taskuun. Tuuli on niin kylmä aina tälläisellä hetkellä. Parempi Puolisko vilkuttaa ja virnistää. Aivan kuten aina. Ihana ilkikurinen virnistys; ja kääntyy kävelemään pois. En vieläkään tiedä mihin hän reagoi. Kenties lauantaina keskiyöllä oli niin hiljaista että hän ei kuullut minun poistuvia askeleitani, tai ehkä se oli vain jonkinlainen vaisto. Mutta hän kääntyi katsomaan, ja näki minun seisovan edelleen paikoillani tuijottamassa hänen peräänsä. Clint vanha pappa perkele. Taitaa taika sittenkin pitää. Iho jännityksestä ja kylmästä kananlihalla odotin ja tuijotin. "Kyllä katsoo vielä, varmasti katsoo vielä." Pitkät sekunnit valuivat. Laskin niistä jokaisen. 155...156...157... Viimeinen mahdollisuus ennen kulman taakse kääntymistä. Tumma tukka hulmahti tuulessa sivulle, ja niinkin kaukaa näin hymyn hänen huulillaan, sen hieman alahuulta purevan suloisen hymyn. Täydellinen vastapaino ilkikuriselle virneelle. Puristin taskussani olevan käden nyrkkiin ja nauroin. Koukussa.
Toyotan avaimet sujahtivat ääneti lukkoon ja kääntyivät keskuslukituksen rapsahtaessa. Clash of Kings laskeutui etupenkille viereeni. Kello tikitti, ei varaa autuaaseen olotilaan nyt. Käännän auton ympäri ja alan ajamaan kohti bussilaituria. Nojaan päälläni penkin niskatukeen. Tajuan etten koskaan tee niin. Sallin itselleni hieman autuasta olotilaa ja painan päätäni paremmin niskatukeen. Ajan yhden kierroksen liikenneympyrässä ja laitan samalla radiota kovemmalle. Ketään muita ei ole liikkeellä. Laitan radiota vielä kovemmalle. Laiturilla humalaiset ihmiset huutavat ja notkuvat, äiti kapuaa nopeasti autoon. Ispä heittää kaljalavat ja muut tuliaiset takakonttiin ja sitten myös hän pinkaisee sisälle. Yö ei ilmeisesti ole kylmä ainoastaan minulle. Työnnän ykkösen sisään ja laitan käden vilkun kahvalle. "Tää on sitten sulle. Niinku tuliaisia ja pikku palkkaa että tulit hakemaan meitä humalaisia keskellä yötä." Äiti iskee silmää. Litran pullo Laphroaigin Quarter Caskia. "Jestas... Tämä on varmasti maksanut..." Mutta naiset tuntuivat keskeyttävän puheeni usein sinä iltana. "Höpö höpö. Noniin, ja sitten viet meidät kotiin." Kohautan harteitani ja lasken pullon takapenkin lattialle. Painan vilkkua alaspäin ja kaasutan tielle.
-
Kommentit