15.11 ...halauksen.

Eräs kaverityttöni (jestas, oliko niitä vielä olemassakin!) soitti torstaina ja pyysi pääsevänsä meille yöksi. Oli tullut tännepäin katsomaan jotain keikkaa. Totta kai minä myönnyin, olen aina tykännyt hänestä ja meillä on aina jotain pikkukikkailua vaikkei koskaan mitään tapahdukaan. Torstaiyönä hän sitten soitteli että voisin tulla avaamaan oven. "Pikku" päissään hän halusi vielä nähdä Sin Cityn. Mitäpä minä voisin naisilta kieltää. Taisi elokuva olla tosin hieman liian pitkä hänen makuunsa, sillä uni tuli silmään ennen lopputekstejä. Nostin hänet sohvalta sänkyyn ja vedin peiton päälle. Hän heräsi siihen ja sain kiitoksen, pusun poskelle ja halauksen. Ajattelin vetäytyä sohvalle nukkumaan mutta hän sanoi " Saat sä tähänkin tulla jos lupaat olla kiltisti." Hetken mietin sanonko "En koskaan." tai "Ainahan minä." Päädyin jälkimmäiseen ja vetäydyin sänkyyn.

Aamulla nukukaverini herättää noin kuuden maissa ja kysyy missä meillä on särkylääkkeitä. Oli julmetun lähellä etten aamu-unisena sanonut niiden olevan loppu, mutta nousin lopulta antamaan hänelle. Ei nukkumisesta enää mitään tullut joten tein legendaarisen krapulan-poisto-aamupalan. Kyseisen tuotoksen rasvaprosentti tosin lähentelee sataa, aiheuttaa sydänkohtauksen ja sepelvaltimotukoksen, sekä nostaa painoa noin viidelläkymmenellä kilolla. Tunnustus täytyy antaa että hän jaksoi melkein kokonaan sen syödä vaikkei mikään kovin suuri tyttö olekaan.

Hänen hurautettuaan aamujunaan käynnistin irkin. Ensimmäisenä kaveri sanoo että "Pitäisi jostain saada kymppi niin voisi alkoon lähteä." Jaaha, siitähän se sitten lähti. Noin neljän tunnin yöunilla tuo jumalten nektariini, joka myös koskenkorva karpalona tunnetaan, nousi aika roimasti päähän. Silti koko helvetin päivän naamalla oli hymy. Tiedättehän sellainen kun joku toinen katsoo sinua hetken aikaa hän joutuu pakosti sanomaan "Varmasti saanut.".

Varmasti saanut halauksen. Hitto oli pitkästä aikaa pelkkä halauskin yllättävän tärkeä.


Requiem For a Dream soundtrack.