No. Hän on tullut kotiin. Hän on laskeutunut.

Ja me ollaan puhuttu. Tekisi mieli sanoa että ensimmäistä kertaa pitkään aikaa. Mutta jos ihan tosissani mietin niin en ole varma enää edes siitä. Onkohan tuo nainen ollut koskaan minulle rehellinen. Tuntuu kauhealta sanoa näin, mutta muutakaan en tällä hetkellä osaa tehdä.

Tänään on taas huono päivä. Aamulla teki mieli huutaa ja raivota. Eilen oli tunteeton. Kerrottiin toisillemme mitä oli tapahtunut taas parin päivän aikana. Katsoin vain itkevää naista nojatuolissani ja ajattelin että mitä se itkeminen enää auttaa. Olisi ehkä kannattanut ajatella sitä hieman aikaisemmin. Ajattelin myös että pystynköhän enää koskaan istumaan tuossa nojatuolissa. Nainen itki edessäni ja tilitti jotain selityksiä käyttäytymiselleen ja mietin vain että vähän kyllä harmittaa jos en pysty enää katsomaan leffoja tuossa tuolissa sen historian takia... se on hemmetin hyvä nojatuoli.

Tänään on tehnyt vaan mieli kertoa kaikille miten minulle tehtiin. Miten koettiin vääryyttä ja ehkä yhteisö sitten rankaisee syyllistä katsomallaan tavalla. Herran haltuun vastuu. Herralla tarkoitan totta kai facebookkia. Toisaalta en tietysti halua alkaa siihen katkeraan ja mulkkumaiseen loan heittoon, mutta toisaalta tuntuu niin uskomattoman väärältä päästää myös toinen kävelemään tästä ilman minkäänlaista seuraamusta. Se mitä ex-Pisimpäni teki oli kuitenkin malliesimerkki ihmispersemäisestä käytöksestä. Onko se sitten kosto vai jonkinlainen oikeuden jakaminen, itseasiassa en edes oikein jaksa välittää. Voin kutsua sitä ihan millä nimellä tahansa, mutta tällä hetkellä elän vain itselleni ja sen jälkeen mitä ex-Pisimpäni teki minulle koen oikeutetuksi tekemään tuhat kertaa pahempia asioita kuin facebookkiin sanominen että "Akkani petti minua puoli vuotta. Lyökää naamaan jos näette sen uutta miestä."

Teenkö sitten niin? Jaa-a, luoja tietää jos sekään. Riippuu varmaan miten tästä vielä mielialat heittelehtii. Tänään olisin aamusta voinut hyvinkin kirjoittaa kaikille ihmisille miten heidän pitäisi sulkea tuo pettävä lehmä pois elämästään ettei hän tule pilaamaan heidänkin elämäänsä. Joka kerta nähdessään haukkua huoraksi ja osoittaa sormella. Aamulla odotin sängyssä että ovi kävi ja ex-Pisimpäni lähti, sen jälkeen menin vessaan peilin eteen huutamaan miten joku voi tehdä toiselle näin. Millä vitulla voi oikeuttaa itsensä tekemään tällaista. Kuinka vituillaan moraalinen kompassi voi ollakaan. Jos se olisi edes vain pannut kerran sitä kännissä ja sen jälkeen joko katkaissut suhteen tai pyytänyt anteeksi niin ei olisi mitään hätää, mutta pitkäaikainen alistaminen, henkinen murskaaminen ja valehteleminen. Fyysinen pettäminen ei ole mitään tähän verrattuna. Pettämisen käsite on kyllä nykypäivänä vääristynyt niin pahasti.

Nyt illasta olen enemmänkin vain pohtinut asioita. Olen miettinyt että vaatiikohan se jonkinlaisen sosiopaattisen luonteen olla puolivuotta toisen kanssa päivällä ja toisen kanssa illalla? Kuinka voi hymyillen ensin pitää kieltä toisen suussa ja tulla sitten toisen luokse tekemään samaa asiaa. Miten tuollaiseen edes kykenee? Välillä on oksettanut kun olen miettinyt että ex-Pisimpäni on ensin viettänyt yön "tyttökaverinsa luona" jonka jälkeen se on tullut minun sänkyyn kiehnäämään minua vasten. Hyi vittu. Jos tänä aamusta olisin huutanut täysiä päin naamaa että "MIKÄ VITTU SUA VAIVAA!?", niin nyt illasta olisin sanonut puoliksi melankolisesti ja puoliksi tunteettomasti "mikä vittu sua vaivaa?"

Nyt ehkä tekisi mieli vaan kysyä että miksi? Miksi? Teinkö joskus jotain miksi näin tarvitsee rankaista? Ja nyt sitten jostain syystä alkaa hyökymään muistoja siitä miten istuttiin yhdessä vihreällä pienellä sohvalla joka päivä silloin joskus. Miten syötiin Paellaa ensimmäistä kertaa sinisimpukoilla ja meksikolaisella oluella pienellä vanhalla kirjoituspöydällä missä oli vanhoja Iron Maiden tarroja. Miten vein hänet syömään ensimmäistä kertaa hienoon ravintolaan ja jaettiin puoliksi kampasimpukat ja basilikajäätelö. Eikä sitä tule enää koskaan. No... onpahan ainakin tänäänkin taas koettu kaikki mahdolliset tunteet skaalan kaikista päistä. Taidanpa lähteä taas surkuttelemaan hetkeksi kohtaloani. Sitten pitäisikin varmaan alkaa katsomaan taas uudestaan asuntotarjouksia.

Hyvä puoli tässä on että Zen Cafeta tulee taas kuunneltua pitkästä aikaa. Minun eromusiikkiani. Jättiläinen. Huonot Päiväsi. Lauantai. Aamuisin. Todella Kaunis... mutta ei Kannattaako Tunnustaa Jos Pettää. Ei sitä kappaletta tänään.