Asia alkaa taas saamaan surrealistisia mittasuhteita. Yllättäen tästä minun aikuisesta ihastuksestani paljastuu että se on sittenkin vähän rikkinäinen rokkityttö. Olisihan se pitänyt arvata siinä vaiheessa kun tultiin niin hyvin juttuun. Nyt huomaan että pinnan alla hänellä on melkoista epäluuloa ja epäluottamusta miehiin. Ja välittömästi minulla puskee jokin nyt luihin asti juurtunut pelko päälle. Jarrua, komisario Palmu. Alan kurottamaan kädelläni jo kohti punaista nappia josta heittoistuin laukaisee minut jonnekin kauas pois tämän suhteen luota. Jos joutuu jo tässä vaiheessa "suhdetta" toteamaan että ei helvetti mä en jaksa, niin tuskin se kovin hyvää lupailee. En vaan ole henkisesti enää valmis yhteenkään suhteeseen jossa toimin jonkinlaisena tohtorina parantaen muitten ongelmia itsevarmuutensa tai ihmissuhteidensa kanssa. En halua taistella enää päivääkään parisuhteessa sen takia että toinen ei luota minuun tai itseensä. Että jokainen liike pitää harkita ja miettiä etukäteen ettei se nyt vaan loukkaa toista tai anna väärää kuvaa. Ja silti jokainen liikkeeni ylianalysoidaan ja puretaan osiin. Muodostetaan väkisin kuvaa minusta taas yhtenä miessikana muiden joukossa. Kehu toisen ulkomuotoa, tule leimattua heti vain seksisuhdetta etsiväksi. Kerro tykkääväsi naisesta ja siitä että miten hauskan illan olet viettänyt hänen kanssaan, kysymystulva muista naisista alkaa ja siitä miten vakavissani olen. Saatte varmaan kuvan mitä tarkoitan ylianalysoinnilla ja epävarmuudella.

Tähän kun liitetään se että kävi aika ilmeisen selväksi se että deittailu kattaa vasta sen verkkojen vesille heittämisen jolloin kalaa otetaan mitä vain kiinni saadaan. Eli sama suomeksi on että deittaillessa saa tavata muitakin ihmisiä. Siinä sitten hetken tuijottelin Skypen ruutua jossa ensin luki että hän ei oikein tahdo luottaa miehiin koska huonoja kokemuksia ja sen perään että hän on tavannut toisenkin miehen ja me ollaan vähän kuin kilpaisilla nyt tästä kyseisestä naisesta. Nostin kädet ilmaan ja ajattelin että pidä tunkkis. Puhelin käteen, kaverit linjoille ja baariin ottaa kauhea sumu. 24 tuntia myöhemmin pussailin kivan typsyn kanssa juna-asemalla ja vaihdettiin numeroita. Ilmeisesti minä sitten olen se miessika kuitenkin. Vai onko tämä nyt vain sitä deittailemista? Verkkojen heittämistä vesille ja kokeilua että kenen kanssa mahdollisesti voisi tärpätä vähän syvemminkin.

Mitä sitten nyt? Jaa-a. Jos hänellä on oikeus deittailla useampia ihmisiä kerralla niin kai sitten minullakin. Alan muutenkin olemaan jo käsi aika pitkälti sillä punaisella napilla valmiita ejektoitumaan tilanteesta nopeasti jos tarve vaatii. Uusi juna-asemapussailutyttö oli kiva, mutta asuu aika kaukana. Oli vain käymässä täällä siskonsa luona. Illan paskin fiilis tuli siitä että juna-asemapussailutyttö ei ole kuitenkaan millään tavalla syyllinen siihen että minulla on toisen kanssa jotain erimielisyyksiä siitä mitä deittalu käsitteenä merkitsee. Ei ole oikein häntä kohtaan että deittailen muitakin ihmisiä samalla. Vahvasti vaikuttaa siltä että jos ei mitään dramaattista tapahdu niin pistän kaverikorttia tämän Yliopistonaisen suuntaan ja pidän yhteyttä Juna-asemapussailijaan. En tällä hetkellä vaan jaksa ollenkaan sitä draamaa ja vaikeutta mitä Yliopistonainen tuntuu tuovan. Haluan vain niitä ihanan pehmeitä huulia ja pitkiä halauksia mitä Juna-asemapussailija antoi. Yksinkertaisia nautintoja. Hellyyttä, seksiä, läheisyyttä ja rakkautta. Hymyä ja tuikkivia silmiä. En jotain excel-taulukon täyttämistä siitä millainen mies olen parisuhteessa ja kriittisiä huomautuksia ja kysymyksiä siitä että olenkohan minä nyt taas vain yksi valehteleva narsistinen pelimies muiden joukossa.

Varmaan sitten olen jos deittaan kahta naista yhtäaikaa...

...Mutta ai hitto että Juna-asematytöllä oli pehmeät huulet. Juna-asema katosi meidän ympäriltä ja ihmisten melu hiljeni kun pidettiin toisistamme kiinni ja suudeltiin. Miksi sen pitää asua niin kaukana?