Hämmentävää. Kerrassaan. Nyt kun muutamia yhteisiä aamuja tämän hurmaavan kapistuksen kanssa on tullut herättyä, täytyy tunnustaa että kyseinen nainen on suhteellisen mielenkiintoinen yksilö. Nimittäin hyvin hajuton ja mauton. Kyllä, juuri niin. Olen yrittänyt pohtia onko tämä hyvä vai huono asia. Haju ja maku ovat kuitenkin melko tärkeitä asioita; ainakin minulle ja joillekin esikautisille luolamiehille jotka valitsivat naaraansa tälläisten asioiden perusteella. Hänen hiukset tuoksuvat hyvältä, mutta eivät läheskään niin voimakkaasti mihin olen naisilla tottunut. Suudelmissa on sähköä, mutta ei oikeastaan ollenkaan makua. Luulisi että pitkän baari-illan jälkeen nainen tuoksuisi edes joltain, mutta ei. Hyvin vieno hajuveden tuoksahdus leijailee ympärillä jos keskityn ja vedän syvään henkeä. Täytyy tunnustaa ettei tule yhtään ikävä niitä "krapulassa en ole vielä pessyt hampaita aamulla" -suudelmia, mutta tuntuu jotenkin oudolta ettei mitään. Kaupungilla jos ohitse kävelee laittautunut nainen, hänen tuoksunsa jää leijumaan pitkäksi aikaa ympärille. Miehiset halut toimivat ja perään pitää katsoa. Miltä noin hyvältä tuoksuva nainen näyttikään.
En tosin vielä laske tätä huonoksi asiaksi. Pidän siitä miten häilyvästi tuoksu levittyy hänen hiuksistaan. Maata sängyssä, hänen päänsä kainalossa. Se ajatus heiluu aivan tietoisuuden rajamailla. Tuoksu. Jos hetkeksikään keskittyminen herpaantuu, tuntuu että se tunne voisi kadota. Haluan pitää siitä kaikin voimin kiinni. Käperryn suojelevasti hänen ympärilleen. Vahdin. Vaalin. Sama asian huulien maussa. En tiedä olenko tottunut johonkin mansikkaiseen huulirasvan makuun, mutta hyvin neutraali suudelman maku saa nyt syttymään. Hyvin erilainen. Mikään ei oikeastaan vie keskittymistä pois itse suudelman tunteesta, ei maku, ei ajatus. Voi suudella pelkästä suutelemisen nautinnosta. Voi täysin antautua ehkä läheisimmälle asialle mitä kaksi ihmistä voi keskenään harrastaa. Kyllä, seksi ei ole lähellekään niin intiimiä kuin rakastava suudelma... Huh sanoin "rakastava". Jestas.
En tosin ehkä laske tätä vielä hyväksikään asiaksi. Minä nimittäin pidän tuoksuista ja mauista. Haluan tuntea sen paremman puoliskon viettelevän feromonien kyllästämän kutsun. Haluan että paitani tuoksuvat häneltä pitkän yön jälkeen. Kaikki ne pienet vihjeet jotka kertovat siitä että hän on minun ja minä olen hänen. Me olemme yksi ja yhtä. Sekoittuneet. Haluan maistaa hänet. Juuri hänet. Miltä hänen ihonsa maistuu kun suutelen häntä ympäri kehoa. Haluan omistaa hänen makunsa. Tietää kaiken hänestä ja pitää niitä tietoja itselläni. Kaupungilla kävellessä jonkun miehen katsoessa hänen peräänsä, haluan ajatella - "Minä tiedän miltä hän maistuu. Sinä et tule sitä koskaan saamaan selville." Kuulostaako se oudolta? Onko se jotenkin väärin?
Minussa itsessä tämä herättää hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Järjellä ajatellen eihän toisen tuoksusta ja mausta välittämisessä ole mitään väärää, eikö se osoita vaan kiintymystä. En silti vain voi karistaa hartioiltani tunnetta että tämä olisi jotenkin tabu. Että ei ole korrektia ajatella tälläisiä asioita tai varsinkaan puhua niistä (tai kirjoittaa interwebsiin). Tulee olo että olen joku perverssi vanha mies joka nuuhkii käytettyjä alusvaatteita. Tietysti kyse ei ole mistään sellaisesta, mutta miksi hitossa se tuntuu siltä. Toisaaalta "Ei savua ilman tulta". Niin kai. Eikä tälläisesta voi oikeastaan edes mennä puhumaan. "Sori et muuten tuoksu miltään. Oletko edes ihminen?" Ja jos näin kävisi niin hän ehkä alkaisi käyttämään jotain voimakkaita hajuvesiä ja silloin se ei olisi enää hän. Se ei olisi hänen tuoksunsa vaan jokin kieroutunut yritys miellyttää minua. Eli siis en ole täysin tyytyväinen nyt, mutta en olisi täysin tyytyväinen vaikka asialle tehtäisiinkin jotain. Oikein hienoa. Olenpa selkeä ihminen.
Ehkä olen kuitenkin enemmän tyytyväinen tilanteeseen mikä vallitsee nyt. Sillä se on hän. Se on hänen tuoksunsa. Se on hänen makunsa. Olen vain typerä jos vaadin jotain muuta. Jos nytkään en meinaa pystyä pitämään käsiäni erossa hänestä, tarvitsisiko jotain todella edes muuttaa? Järjellä ajatellen ei... mutta voi helvetti että se tunne kynsii alitajuntaa kaikkien järkisyidenkin läpi.
Johann Pachelbel - Canon in D Major
-
Kommentit