Kävin siis lenkillä. Ei vaan kyennyt olemaan pitempään ilman iltalenkkiä. Pelotti kyllä aika perkeleesti että jos vaan pahennan tuota nyt ihan virallisesti penikkatulehdukseksi paljastunutta ongelmaa.

Otin siis TOD-ella rauhallisesti. En itseasiassa ottanut yhtään juoksuaskeltakaan vaan vedin perinteisen vajaan 5 kilsan lenkin reipasta kävelytahtia tunnustellen jalkoja. Ja tättärää, hyvältä tuntui. Taisin onneksi aika aikaiseen saada tuntuman että jotain on nyt vialla ja ei kovin pahaksi mennyt tuo tulehdus. Ehkä vielä otan sellaisen kevyen laskeutumisen takaisin lenkkeilyyn ja vedän parit seuraavatkin lenkit tunnustellen. Ehkä jopa... ahem, sauvakävelen. Katu-uskottavuuteni on jo muutenkin mennyttä kiroileva siili lenkkipaitani vuoksi. Harmaan kiroileva siili paidan vuoksi. Harmaan! Jokainen liikkuja varmaan tietää mitä harmaalle paidalle käy kun vähänkään hikoilee.

Kukkakaali on muuten aika hyvää dieettisafkaa. Tykkään rouskuttaa sitä ihan raakana. Tosin vähän voi kyseenalaistaa sen toimintaa kun vedin paikallisen maahanmuuttaja-pitsan päivällä. Ei taida paljon kukkakaali auttaa jos muuten syö päin persettä. No toisaalta en muista milloin olisin viimeksi syönyt pitsaa. Välillä pitää olla herkkupäiviä tai muuten menee into koko hommasta.

Hmm, tämänhän pitäisi itseasiassa olla blogi ihmissuhteista, mutta nykyään tuntuu että joka toinen postaus koskee mun liikkumista, syömistä tai laihduttamista. Voihan kakkapyllyorkesteri, kai mun on pakko kohta käydä repäsee jotain typerää jonkun naisen kanssa taas että saan vähän oikeaa täytettä tänne. Kieltämättä vähän tekisi mieli seksiä. Viikon kun oli lenkkeilemättä niin ei päässyt purkamaan sitä jännitettä juoksemiseen niin... ja taas jotenkin päädyin puhumaan lenkkeilystä. Saatana.