18.37 Pitäähän minun lupaukseni pitää...
Tunnustan, olen koukussa tuohon nettipelien aateliin eli World of
Warcraftiin. Vaikka en suuremmin koneella pelaile, tuo on koukuttanut
minut täysin. Harmittavasti vain toissapäivänä loppui peliaika ja eilen
sitten jouduin lähtemään kauppaan hakemaan lisää. Arvatkaapa löytyikö?
Kädet tärisevät jo ja silmissä hämärtyy, vieroitusoireet ovat jo
alkaneet. Mutta siihen itse asiaan. Kun en eilen löytänyt kaupasta
peliaikaa, onnistuin ostamaan itselleni mäyrän ja 6-päckin donitseja.
Illasta oli jo silloin tulossa lupaava.
Suuntasin Jetton luo, pää tyhjänä suunnitelmista ajattelin, että tuolla
voisi käydä mäyrän juomassa ja tulla takaisin kotiin nukkumaan... Just.
Kello oli jotain 20.00 kun ulkoistauduin Jetton luota. Hänen isällään
oli synttärit seuraavana päivänä tai jotain, niin en kehdannut heitä
kovin myöhään valvottaa. Jetton pihan ulkopuolella katsoin molempiin
suuntiin tietä, vasen veisi kotiin, oikea jonnekin aivan muualle. Otin
oluen repusta, avasin sen, otin huikan ja käännyin oikealle.
Kello oli jotain vähän yli puolenyön. En oikeastaan tiennyt ihan
tarkkaan missä olin. Kävelin vain eteenpäin peltojen vierusta olut
kädessä. Jostain hoipertelee eteen mies, ehkä jotain 40-50 vuotias.
"Pitäisiköhän tässä toivottaa aamua vai yötä?" Hetkeen en osannut
vastata. "Ehkä vähän molempia." "Ei sulla sattumalta olutta ole?"
Heitin repun selästäni ja ojensin miehelle olusen. Hetken aikaa
keskusteltiin. Hänkin oli hieman ottanut ja lähtenyt kävelemään. Mukava
mies, nämä otukset ryömivät yöllä kivien alta liikkeelle. Siksi varmaan
minäkin olin siellä.
Taas jonkin aikaa käveltyäni, eteeni tuli kävelemään joku tyttö
pukeutuneena tummaan. Ehkä suunnilleen minun ikäinen. Hoiperrellen myös
kuin kaksi liikaa ottanut. Hän oli juuri niin kaukana, että olisi
joutunut huutamaan sanoakseen hänelle jotain. Mutta kuitenkin niin
kaukana, etten kävelemällä olisi häntä kiinni saanut, enkä kehdannut
juostakaan. Kävelimme peräkkäin pitkän aikaa, kunnes eteen tuli
risteys. Tyttö kääntyi vasemmalle, minä jälleen oikealle. Tyttö käveli
hetken ja pysähtyi. Minä tein samoin. En koskaan nähnyt kuka tuo tyttö
oli, mutta hän vilkutti minulle ja kääntyi jatkamaan matkaansa.
Vilkutin takaisin ja jatkoin omaa matkaani.
Kello oli tässä vaiheessa jotain kaksi aamulla. Kun puskasa rymisteli
eteeni koira, tai ei se varmaan enää ollut koirakaan. Enemmänkin
hevonen joka vain näyttää ja käyttäytyy kuin koira. Neljällä tassulla
ollessaankin se oli yli minun vyötärön korkuinen. Siihen se tuli eteeni
kiehnäämään. Vietin hauskat 45 minuuttia puhuen koiralle joka makasi
maassa vieressäni ja tuijotti minua. Voisin vaikka vannoa että se
ymmärti osan mitä sanoin. Puhuttiin naisista ja pilettämisestä ja minä
kyselin mitä sille kuuluu ja missä sen omistaja on. Sitten lähdin
kävelemään ja koira lähti perääni, hetken aikaa yritin karistaa sitä,
jotta se löytäisi omaan kotiinsa, mutta eihän se millään lähtenyt. Me
sitten jatkettiin matkaa.
Pari poikaa tuli vastaan tupakat käsissään ja koira meni tervehtimään.
Toinen näistä sitten paljastui Jetton siskon mieheksi. Hetken juttelin
heidän kanssa ja koira pyöriskeli jaloissaan. Lupasivat soittaa
ambulanssin jos sammuisin ojaan. Kilttejä sällejä. Lähdin jatkamaan
matkaa ja hukkasin koiran jonnekin. Yhtäkkiä iski himo mennä laskemaan
liukumäkeä, kun leikkipuisto sattui olemaan vieressä. Menin puistoon ja
tajusin olevani Tytön kodin lähellä. Miten olinkin eksynyt juuri
sinne... Laitoin Tytölle viestiä ja hän paljastui olevan juuri tulossa
baarista kotiin. Sanoi että minun pitäisi tulle heille yöksi, nyt kun
lähistöllä olin. Voiko tuohon sanoa ei...
Nirvana ja CMX soi taas yön läpi, mutta jokin oli erilaista kuin ennen.
Me emme puhuneet läheskään niin paljon kuin muina iltoina. Me vain
olimme. Makasin sängyllä ja Tyttö makasi kainalossani pää rintani
päällä. Kuuntelimme toistemme hengitystä. Välillä oli ihanaa olla vain
hiljaa. Pystyi rentoutumaan Tytön lähellä. Ei tarvinnut sanoa mitään.
Tiesin että Tyttö hyväksyisi minut sellaisena kuin olin. Oli mahtava
yö. Kielikoru ja tatuointi selässä aiheuttivat minussa suurta
kiinnostusta. Ihania poikkeavuuksia. Aika mahtava ilta oli taas. Nyt
kun sitä ajattelee, se tuntuu jotenkin surrealistiselta.
Epätodelliselta. Ehkä se kaikki olikin vain unta... Kännykän viestit
Tytöltä onneksi kieltävät tuon mahdollisuuden :
"Heh.. Kiitoksia, luulisin. *punastuu* Ehdottomasti uudestaan joku
kerta. Mikäli se minusta on kiinni siis. Sun läsnäolollasi on
rauhoittava vaikutus."
Cmx - Siivekäs
lauantai, 22. lokakuu 2005
Kommentit