18.37 Pitäähän minun lupaukseni pitää...

Tunnustan, olen koukussa tuohon nettipelien aateliin eli World of Warcraftiin. Vaikka en suuremmin koneella pelaile, tuo on koukuttanut minut täysin. Harmittavasti vain toissapäivänä loppui peliaika ja eilen sitten jouduin lähtemään kauppaan hakemaan lisää. Arvatkaapa löytyikö? Kädet tärisevät jo ja silmissä hämärtyy, vieroitusoireet ovat jo alkaneet. Mutta siihen itse asiaan. Kun en eilen löytänyt kaupasta peliaikaa, onnistuin ostamaan itselleni mäyrän ja 6-päckin donitseja. Illasta oli jo silloin tulossa lupaava.

Suuntasin Jetton luo, pää tyhjänä suunnitelmista ajattelin, että tuolla voisi käydä mäyrän juomassa ja tulla takaisin kotiin nukkumaan... Just. Kello oli jotain 20.00 kun ulkoistauduin Jetton luota. Hänen isällään oli synttärit seuraavana päivänä tai jotain, niin en kehdannut heitä kovin myöhään valvottaa. Jetton pihan ulkopuolella katsoin molempiin suuntiin tietä, vasen veisi kotiin, oikea jonnekin aivan muualle. Otin oluen repusta, avasin sen, otin huikan ja käännyin oikealle.

Kello oli jotain vähän yli puolenyön. En oikeastaan tiennyt ihan tarkkaan missä olin. Kävelin vain eteenpäin peltojen vierusta olut kädessä. Jostain hoipertelee eteen mies, ehkä jotain 40-50 vuotias. "Pitäisiköhän tässä toivottaa aamua vai yötä?" Hetkeen en osannut vastata. "Ehkä vähän molempia." "Ei sulla sattumalta olutta ole?" Heitin repun selästäni ja ojensin miehelle olusen. Hetken aikaa keskusteltiin. Hänkin oli hieman ottanut ja lähtenyt kävelemään. Mukava mies, nämä otukset ryömivät yöllä kivien alta liikkeelle. Siksi varmaan minäkin olin siellä.

Taas jonkin aikaa käveltyäni, eteeni tuli kävelemään joku tyttö pukeutuneena tummaan. Ehkä suunnilleen minun ikäinen. Hoiperrellen myös kuin kaksi liikaa ottanut. Hän oli juuri niin kaukana, että olisi joutunut huutamaan sanoakseen hänelle jotain. Mutta kuitenkin niin kaukana, etten kävelemällä olisi häntä kiinni saanut, enkä kehdannut juostakaan. Kävelimme peräkkäin pitkän aikaa, kunnes eteen tuli risteys. Tyttö kääntyi vasemmalle, minä jälleen oikealle. Tyttö käveli hetken ja pysähtyi. Minä tein samoin. En koskaan nähnyt kuka tuo tyttö oli, mutta hän vilkutti minulle ja kääntyi jatkamaan matkaansa. Vilkutin takaisin ja jatkoin omaa matkaani.

Kello oli tässä vaiheessa jotain kaksi aamulla. Kun puskasa rymisteli eteeni koira, tai ei se varmaan enää ollut koirakaan. Enemmänkin hevonen joka vain näyttää ja käyttäytyy kuin koira. Neljällä tassulla ollessaankin se oli yli minun vyötärön korkuinen. Siihen se tuli eteeni kiehnäämään. Vietin hauskat 45 minuuttia puhuen koiralle joka makasi maassa vieressäni ja tuijotti minua. Voisin vaikka vannoa että se ymmärti osan mitä sanoin. Puhuttiin naisista ja pilettämisestä ja minä kyselin mitä sille kuuluu ja missä sen omistaja on. Sitten lähdin kävelemään ja koira lähti perääni, hetken aikaa yritin karistaa sitä, jotta se löytäisi omaan kotiinsa, mutta eihän se millään lähtenyt. Me sitten jatkettiin matkaa.

Pari poikaa tuli vastaan tupakat käsissään ja koira meni tervehtimään. Toinen näistä sitten paljastui Jetton siskon mieheksi. Hetken juttelin heidän kanssa ja koira pyöriskeli jaloissaan. Lupasivat soittaa ambulanssin jos sammuisin ojaan. Kilttejä sällejä. Lähdin jatkamaan matkaa ja hukkasin koiran jonnekin. Yhtäkkiä iski himo mennä laskemaan liukumäkeä, kun leikkipuisto sattui olemaan vieressä. Menin puistoon ja tajusin olevani Tytön kodin lähellä. Miten olinkin eksynyt juuri sinne... Laitoin Tytölle viestiä ja hän paljastui olevan juuri tulossa baarista kotiin. Sanoi että minun pitäisi tulle heille yöksi, nyt kun lähistöllä olin. Voiko tuohon sanoa ei...

Nirvana ja CMX soi taas yön läpi, mutta jokin oli erilaista kuin ennen. Me emme puhuneet läheskään niin paljon kuin muina iltoina. Me vain olimme. Makasin sängyllä ja Tyttö makasi kainalossani pää rintani päällä. Kuuntelimme toistemme hengitystä. Välillä oli ihanaa olla vain hiljaa. Pystyi rentoutumaan Tytön lähellä. Ei tarvinnut sanoa mitään. Tiesin että Tyttö hyväksyisi minut sellaisena kuin olin. Oli mahtava yö. Kielikoru ja tatuointi selässä aiheuttivat minussa suurta kiinnostusta. Ihania poikkeavuuksia. Aika mahtava ilta oli taas. Nyt kun sitä ajattelee, se tuntuu jotenkin surrealistiselta. Epätodelliselta. Ehkä se kaikki olikin vain unta... Kännykän viestit Tytöltä onneksi kieltävät tuon mahdollisuuden :

"Heh.. Kiitoksia, luulisin. *punastuu* Ehdottomasti uudestaan joku kerta. Mikäli se minusta on kiinni siis. Sun läsnäolollasi on rauhoittava vaikutus."

Cmx - Siivekäs