01.10 Paradoksaalinen aikapalindromi. Illuminatikin pidättelee henkeään tuollaisen edessä. (Lukekaa Dan Brownin - Enkelit ja Demonit)

Onpas tullut kyllä lifetettyä. Mutta sillei hyvällä tavalla. Enimmäkseen hengailut kavereiden kanssa, tapaillut uusia ihmisiä (uuden ystävätytön, tuntuikin jo että kaikki sellaiset olivat kadonneet elämästäni), enkä käynyt edes baarissa nolaamassa itseäni. Juonut vain glögiä ja istuskellut kahviloissa sivistyneesti katselemassa maailmanmenoa. Ajellut autolla lumisateessa. Maistanut miltä lumihiutaleet maistuvat pudotessaan taivaalta. Lukenut kirjoja. (Geroge RR Martinin - Miekkamyrsy II, lukekaa GRR Martinia ruojat!) Paahtanut vaahtokarkkeja. Istunut saunassa monia tunteja juoden kylmää olutta. (Meni muuten melkoisen monta jääpalapussia pitääkseen pari olutta kylmänä. Oli tasan sen kaiken vaivan arvoista.) Jotenkin sellainen väsyneen euforinen olo ollut viimeviikon.

Meinasin ensin että hehkuttaisin miten ihanaa onkaan pitkästä aikaa puhua ihmisen kanssa joka taas tajuaa asiat niin kuin minä. Jonka kanssa tuntee heti jonkinlaista yhteyttä. Mutta en taida. (vaikka taisi jo vähän tulla), oikeastaan haluankin pitää tuon vain meidän välisenä. Ja epäilijöille ei, en halua häntä muulla kuin kaverillisella tasolla. Rentouttavaa taas puhua ihmiselle joka ymmärtää, ja ei ole paineita esittää mitään muuta kuin oikeasti on. Minulla on tietysti aina tapana pilata tälläiset suhteet tekemällä asioista liian vakavia, mutta vielä ainakin olen enemmän kuin tyytyväinen pelkkään kaveruuteen.

(Sulkuja en ainakaan ole vielä oppinut jättämään pois tekstin lomasta.)


Avantasia - Anywhere