20.51 Koin pyhyyden laskeutuvan minuun ja tajusin elämän hetkellisyyden ja sen naurettavan ironian. Päätin siis tehdä vapaamuotoisen testamenttini. (Kuuntelin siis Creedin My Sacrifice biisiä ja winamppi meni jumiin.)

 

 

Tämä on minun ***** ****** viimeinen tahtoni. Kuulkaa siis ja totelkaa. Etenkin sinä äiti, tiedän ettei sulla riitä huumorintaju tähän, ellet ole jo oppinut sietämään minun näitä typeryyksiäni. Tämä teksti myös luettakoon ääneen siunaustilaisuudessani. Broidit saa lukea jos minua pitempään elävät, vaikka se ehkä niille kiusallista onkin. Jäynä se on viimeinenkin jäynä. Mutta totelkaa! Tai tulen teidän uniinne. Tulen kyllä muutenkin ainakin ensi yönä. Nyt tulen ainakin kun panin teidät kaikki ajattelemaan sitä. Ja nyt ajattelette kuinka juuri ennenkuin käytte tänään nukkumaan ajattelette miten minä tulen uniinne. Kun makaatte sängyssä ja juuri kun painatte päänne tyynyyn, ajattelette minua.

 

En ole koskaan ollut kovin uskonnollinen ihminen, vaikka henkisyyttä onkin riittänyt pienen Afrikkalaisen kehitysmaan tarpeisiin. Tosin jos ennen kuolemaani on Jumalan läsnäolo tieteellisesti todistettu; haluan että minut siunataan sen uskonnon kirkossa/kappelissa/savimajassa, jonka jumala on oikeasti olemassa. Kaikki luettelemani rituaalit on silti toteutattava. Jos kyseinen jumala ei sitä siedä, vitut siitä sitten. Ei sellainen jumala ansaitse minun seuraani. Jos jumalan läsnäoloa ei ole vielä todistettu siihen mennessä, minulle jaettakoon maallista oikeutta ilman uskonnolista läsnäoloa. Vieraille jaettakoon kakkua, ei liikaa kermaa. Eikä herranjumala ainakaan voileipäkakkua. Isää närästäisi muuten.

 

Jos olen kuollut omana komeana, lihaksikkaana, urheilullisena, hurmaavana, charmikkaana, täydellisenä ja kauniilla tavalla vaatimattomana itsenäni, minut laskettakoon lepoon ehjänä arkussa. Parhaat päällä.

-Puku, musta.

-Paita, musta.

-Solmio, valkoinen.

-Kengät, mattamustat.

-Kommandona.

-Kännykkä, akku täynnä. Jos vaikka sattuis tarttee. Saa soitella.

Jos tosin minut on äkillinen pysähdys siirtänyt tuonelaan (e.g. rekka, linja-auto) tai sairaus raadellut (e.g. syöpä naamaan), ja olen irtaantunut muutenkin kuin henkisesti, minut polttohaudattakoon. Minut myös poltettakoon edellämainituissa asusteissa. Uurnan ulkomudon valinnan annan ensimmäisenä puolisolleni, jos hän syystä tai toisesta on estynyt, seuraavaksi menköön jäännökseni lähimmälle huumorintajuiselle perheenjäsenelleni. Heille tämä kunnia koska joutuvat jonkun aikaa sitä tuijottelemaan pöydällään ennenkuin levittävät tuhkani. Enkä halua olla riitasoinnussa sisustuksen kanssa.

 

Tuhka itsessään levitettäköön luontoon. Jylhään kauniiseen maastoon. Itsehän en ole sitä näkemässä niin tarkasti, mutta nyt lämmittää mieltä ja sydäntä ajatella että runollisesti minä katoaisin aaltoihin Norjan vuonossa meren lyödessä vasten kalliota auringon noustessa. Tai siroaisin helikopterista Venäjän koskemattomien metsien ylle missä ihmisjalka ei tulisi pitkään aikaan koskemaan maata missä lepään. Tai Quetzalcoatlin alttarilta Maya-temppelin huipulta tuuli kuljettaisi minut pilviin ja.... noniin saitte varmaan kuvan mitä tarkoitan. Jotain sellaista.

 

Itse muistotilaisuudessa soitettakoon Monty Pythonin Allways Look at the Bright Side of Life. Sanat jaettakoon etukäteen, jotta ihmiset saavat laulaa mukana. Englantia taitamattomille sanat myös suomennettakoon, jotta sanoma ei aivan mene ohi. Älköön tilaisuudessa myöskään turhia kyynelehditä, jos ihmiset ovat surullisia, minä olen surullinen. Jos ihmiset tietävät että minulla oli hyvä elämä ja ovat iloisia siitä että tunsivat minut, myös minä olen iloinen. Tilaisuudessa saa vapaasti kiroilla ja nauraa. Myöhemmin tarjottakoon alkoholillista boolia. Edelleen vapaa kiroilu ja nauru.

 

Kukilla on paha tapa kuihtua, joten jos haluatte oikeasti muistaa minua, tuokaa kivi. En ole Juutalainen, mutta tapa on minusta hieno. Tarkempia referenssejä tarjolla mm. Schindlerin Listan loppukohtauksessa. Kivet sitten asetettakoon hautani ympärille tai jos polttohautus on toteutettu kivet siroteltakoon samalla kuin tuhkani.

 

Hautakivessä lukekoot, "Synnyin, elin, kuolin." Jos minut polttohaudataan, tämä lukekoot kaiverrettuna uurnassa. Jätän vapauden teille lisätä siihen mitä haluatte. Tiedän että teillä useammallakin on oikeasti lahjoja, mutta ei mitään kauhean kliseistä kiitos. Kliseisyyden olen varannut kokonaan itselleni. Jos haluatte rahallisesti tukea puolisoani tai perhettäni, saatte vapaasti kääntyä heidän puoleensa. He käyttävät mahdolliset lahjoitukset hautajaisten kustannuksiin ja ylijääneet menevät heidän parhaaksi katsomaansa hyväntekeväisyyteen. Myöskin omaisuuteni jaettakoon tasapuolisesti puolet puolisolle, puolet perheelle. He käyttäkööt sen viisaasti. Ei siis pornoon.

 

Jos muistotilaisuudessa minulle puhetta halutaan pitää niin se sisältäköön paljon ironiaa, sarkasmia, mustaa huumoria ja lämpöä. Kuten minä aina sisälsin. Jos puhe ei saa ihmisiä kertaakaan nauramaan se on paska puhe. Tämä pätee myös hautajaisissa.

 

Ah, näinkin pitkä ikä on aivan liian lyhyt aika vietettäväksi näin erinomaisten ja ihanien ihmisten keskellä. En tunne puoliakaan teistä niin hyvin kuin minun pitäisi, enkä pidä puolestakaan teistä puoliksikaan niin paljon kuin te ansaitsette. Mutta niin... minulla on paljon nähtävää jäljellä. Olen lykännyt tätä aivan liian pitkään. Olen pahoillani mutta tämä on loppu. Menen nyt, toivotan kaikille oikein lämpimät hyvästit. Hyvästi.

 

Tämä on minun viimeinen tahtoni ja toivon että jälkeeni jäävät kunnioittavat sitä.

 

----------------------------------

(Päivämäärä ja allekirjoitus)

 

 

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Se kaipaa ehkä vielä "hieman" hiomista. Mutta on se jo alku.... Ja ei, en suunnittele itsemurhaa vaikka viimeinen nörttiquote hieman voisi vaikuttaakin siltä. (Hyi hävetkää jos ette tiedä mistä se on vapaasti mukaillen suomennettu.) Tänään töissä vain eräs vanhempi henkilö tuntui olevan jo niin lähellä kuolemaa että jotenkin vain tuli tunne tehdä tämä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä käy. Ja ehkä tämä auttaa hieman muita. Ei ainakaan tarvitse vaivata päätään järjestelyillä. Plus minusta tuntuu paljon paremmalta tämän jälkeen. Ensin hieman nauratti kun aloitin läpällä kirjoittamaan tätä, mutta sitten alkoi jo hieman pelottaakin kun tekstiä vain pursusi sormista. Freud varmaan nauraa haudassa partaansa. Tulostan tämän vielä ja laitan kämpän seinälle kiinni. Jos ei muuta niin saapahan jotain keskusteltavaa vieraiden kanssa pullakahvin äärellä. Erilainen elämässä, erilainen kuolemassa.